Yksi ja vain yksi ja ainoa

Yksi ja ainoa kumppani minullakin.Aloitin seksielämäni kovin myöhään, vasta kolmikymppisenä, löydettyäni miehen kehen rakastuin.Miehellä on ollut muita ennen minua, useampiakin mutta tarkkaa määrää en edes tiedä.Kyllä se hieman vaivaa mieltäni, mutta onhan minun hyväksyttävä se että miehelläni on ollut elämää ennen minua. Hän oli yksi kolmesta. Kun Jeesus herätti synagogan esimiehen tyttären kuolleista, Jeesus ajoi kaikki surijat ulos ja otti mukaansa vain Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja tytön vanhemmat. Kun Jeesus kirkastettiin kirkastusvuorella, Pietari oli siellä. Pietari eli lähellä Jeesusta ja koki Jeesuksen palvelutyön ainoalaatuisen läheltä. Translations of the phrase EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI JA VAIN YKSI from finnish to english and examples of the use of 'EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI JA VAIN YKSI' in a sentence with their translations: että on olemassa vain yksi eurooppalainen identiteetti ja vain yksi eurooppalainen kulttuuri, ja jopa että... Minä en tiedä. Olen itse ainokainen. Yh-äidin ainoa ilmeisen vahinkolapsi eikä äidillä käynyt flaksi miessuhteissa pitkiin aikoihin ja näin se sitten meni. Nyt minulla on yksi lapsi. Toisesta lapsesta en tiedä tuleeko ikinä. Olen jo lähes 40-vuotias ja mieheni ei ole innostunut enää hankkimaan lisää lapsia. Ainutkertainen Lyrics: Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta? / Tuntisitko mun nimeni sanomatta? / Olisinko sinulle vain joku ihminen? / Vai yksi ja ainoa, ainutkertainen? / Tuntisitko sä ... Vain luomiskertomuksessa ja parissa muussa kohdassa on puhuttu monikossa Herrasta Jumalasta (Jahve Elohim) ja käytetty hänestä monikollista verbiä sekä persoonapronominia ”me” yksikön sijaan. Se ei voi kumota kaikkia muita Raamatun kohtia, joiden mukaan Herra ja Jumala (Jahve ja Elohim) on yksiköllinen yksi ainoa Jahve ja Jumala.

Lukion opettaja pohtii etäopiskelua ja etäopetusta koronakriisin aikana

2020.05.04 10:16 FinWarden Lukion opettaja pohtii etäopiskelua ja etäopetusta koronakriisin aikana

Pahoittelen jo aluksi mahdollista tajunnanvirtaa, kirjoitan tätä oppituntieni välissä, ja sähköposti, Wilma, ja Teams huutaa koko ajan milloin mistäkin, ja odottelen useamman eri kurssin usean eri opiskelijan myöhässä olevia kurssisuorituksia arvosteltavaksi.
Joitakin havaintoja:
En edes oikeastaan tiedä miksi tämän kirjoitin, pakko oli purkaa omia ajatuksia. Saa kommentoida, kysyä tai jakaa omia kokemuksia.
***
Edit. 17:57 Postasin tuonne alle vastapainoksi positiivisia kokemuksia, kopioin sen myös tähän, jotta joku sen näkisikin joskus.
Tännehän onkin sitten tullut paljon viestejä päivän mittaan ja reipasta keskustelua.
Tajusin myös, että höyryjä päästellessäni saatoin antaa liiankin negatiivisen kuvan, ja kirjoitustyyli oli paikoin vähän liian räväkkä, kärjistynyt tai humoristinen, joten sen vastapainoksi listaan positiivisia asioita tältä etäopetusjaksolta.
submitted by FinWarden to Suomi [link] [comments]


2020.03.07 08:54 penttihille80 Nikke-papan sotaretki-muistelmat

Eilisen päiväkirjan innoittamana oman papan sotamuistelmat, julkaisen sellaisenaan kuin hän kirjoitti, mietin mm. nimien sensurointia mutta jääköön, ties vaikka joku löytää sukulaisensa
Oikeastaan olisi pitänyt tarttua kynään jo neljäkymmentä vuotta sitten, olisi ollut tarkemmin muistissa tapahtumia 45 –vuoden takaisista ”sekasortoisista” ajoista, mutta mitä on jäljellä muistissa, tulkoon ne tallennettua.
Vuoden 1943 syyskuun 14 päivänä oli 1925 loppuvuodesta (1.7. – 31.12) syntyneet määrätty kutsuntaan kunkin kotipitäjän kirkonkylään, minut Salmiin, kuuden muun Käsnäselkäläisen kanssa. Metsäpellon Jussi ja minä jouduimme Lappeenrantaan jv. kk. 3:een, sen toiseen komppaniaan, ei ole muistissa minne ne toiset neljä passitettiin. Palvelukseen astumispäivä oli 13.10. –43, joten 18 vuotta täyttyi ensimmäiseen herätykseen.
Varusteet eivät siihen aikaan olleet kovin korkeatasoisia, minunkin asetakkia, malli 91, olisi voinut yhtä hyvin pitää manttelina, sillä sen verran se ylti polven alapuolelle.
Koulutus oli silti ankaraa ja oppilaat (au –opp.) innokkaita simputtamaan. Upseerit ja aliupseerit olivat etupäässä hyökkäysvaiheen aikana haavoittuneita, jotka oli vapautettu rintamapalveluksesta, heistä suurin osa oli asiallisia kouluttajia, mm. meidän joukkueenjohtaja (4. Joukkue) ylikersantti (nimi ei muistissa) sanoi joskus: otetaanhan tauko, turhaanhan minä teitä höykytän, kun joudutte rintamalle, niin kuolette kuitenkin.
Komppanian päällikkö ltn. Puttonen vaati sotilaallisuutta, mutta ei mitenkään erikoisen ankara. Lauantaisin oli marssipäivä ja illalla sauna. Ensimmäinen marssi oli vain 5 km, mutta ne jatkuivat myöhemmin aina 20 km:n. Oli toinen tai kolmas marssi, kun kasarmille palattua komppanian päällikkö käski minun tulla upseerikerholle hänen asunnolleen ruokailun jälkeen. Tietenkin se vähän jännitti, että miksiköhän? No, kun menin sinne niin selvisihän se. ”Olen ajatellut tehdä Teistä lähetin, mutta minun lähettini tulee olla ehdottoman sotilaallinen kaikissa tilanteissa. Sen voitte osoittaa koeaikana”.
Kolmannen komppanian päällikkö asui samassa huoneessa, eikä hänellä ollut omaa lähettiä, joten minun piti petata hänenkin peti. Oli siinä ainakin se hyöty, että löytyi sopivat varusteet, joihin sisältyi aivan uusi mantteli.
Aamupäivän aikana sain tehdä petaukset ja siivoukset, mutta iltapäivällä piti osallistua palvelukseen, marssille ei enää tarvinnut osallistua, marssillehan lähdettiin aina aamusta.
Joulun alla kerran kysyi kp. että haluaisinko minä joululomalle. Vissiin tuli oltua aina sotilaallinen, koska vain kaksi muuta koko komppaniasta pääsi jouluksi kotiin, viikoksi lomalle.
Talvella –44 venäläinen pommitti joskus Lappeenrantaakin, mutta ilmahälytyksiä oli sitäkin useammin ja miltei aina yöllä. Ilmahälytyksen saatua kaikki kasarmit tyhjennettiin, oli juostava noin puolentoista kilometrin päähän leirikentän maastoon. Sinne jouduttiin menemään joskus yöllä ilman ilmavaaraa.
Kerran tapahtui niin, että eräänä yönä yhdellä Suistamon kolmannen joukkueen pojalla katosi 500 mk seteli. Alkuun ylimääräiset herätykset keskittyi 3. joukkueeseen ja syyllistä haettiin leirikentän maastossa. Metsäpellon Jussi oli 3. joukkueessa, Jussilla oli aina rahaa, minäkin olin joskus lainannut häneltä ja jouduin todistamaan, että sillä on ollut rahaa ennenkin. Toinen ”rahamies” samasta joukkueesta oli Semi Aleksi. He joutuivat iltaisin täyspakkaus mukana oppilastupaan, jossa heidän oma ryhmänjohtajansa, oppilas Liukkonen koitti maahan ylös, kyykkyyn käy, kivääri niskan päälle vie, menetelmällä saada tunnustamaan jommankumman. Lopulla joutui leirikentälle nimenomaan yöllä koko komppania hakemaan syyllistä. Toista viikkoa kesti, ennen kuin 3. Joukkueen johtaja vänrikki Veljo sai syyllisen selville. Se oli juuri tuo oppilas Liukkonen, joka Jussia ja Semin Aleksia simputti. Ei tainnut tulla aliupseeria siitä oppilaasta.
Ruoka ei silloin ollut kovin ”kasevaa” eikä sitä ollut riittävästi. Pöydän päässä oli keittopata, josta pöydän vanhin jakoi sen lautasille, leipä ja muut mahdolliset tykötarpeet oli jaettu valmiiksi jokaisen kohdalle.
Kevättalvella Mannerheim kävi pitämässä koulutustarkastuksen, kyseli muutamilta asioita, minun vierellä olevalta kysyi: riittääkö sotilaalla ruoka? ”Riittäähän se kun joka viikko saa kotoa paketin” ”onko Teillä niin varakas koti?” ”No eihän ne tänne minua nälkään tapa”. Kumma kyllä annokset sen jälkeen suurenivat.
Huhtikuussa tuli aika meidän siirtyä Viipuriin Htk:n, (Henkilötäydennyskeskus) siellä meidät majoitettiin Sorvalin kasarmille, osa vietiin muualle, koska Metsäpellon Jussi ei ollut siellä, enkä häntä nähnyt myöhemmin kannaksellakaan. Sen sijaan Sorvalissa tapasin Pyhännän Ahokylästä evakkoajalta tutun Toivo Kärkkäisen, hänkään ei ollut kannaksella samassa porukassa. (Pitääpä käydä Kärkkäiseltä kyselemässä, että minkälaiseen ”savottaan” hän joutui, kun lähdettiin Viipurista).
Viipurissa ei pidetty koulutusta. Käytiin mottimetsässä, polttoaineesta oli silloin kova pula, autolla vietiin ja tuotiin noin 10km päähän, kaksi mottia oli päivän urakka, mutta jos teki enemmän, niin ”lopuista” maksettiin käypä palkka.
Mottisavotan jälkeen jouduin minä ”saunamajuriksi” Tervaniemeen (Viipurin linnan vastapäätä). Tervaniemessä oli myös Htk, jonne aina kokoontui kannaksen armeijakunnan sotilaita sairaalasta tai muuten pitempään etulinjasta pois olleita. Se oli parakkisauna jonka toisessa reunassa oli ”täikaappi”. Kaikkien saunassa kävijöiden piti viedä kaikki vaatteet täikaappiin, sinne piti eräänlaisella ”separaatilla” veivata kiukaan päältä lähtevää putkea myöten kuumaa ilmaa ja pitää kaappi-ilma 90C 30 min. Kaksi miestä kerralla oli ”majurina”, johon sisältyi tietenkin myös saunan lämmittäminen.
Kesäkuun 1944 alussa pääsin lomalle ensimmäisen kerran sitten joulun. Mikko –veli tuli myös lomalle samaan aikaan, noin vuorokauden olimme yhtä aikaa kotona, ennen kuin lomani päättyi. Paluumatkalla kuulin jo, että venäläinen on hyökännyt valtavalla voimalla suomalaisten asemia vastaan ja että Kannaksen armeijakuntien miesten (lomalaisten) on välittömästi palattava yksikköihinsä.
Seuraavana iltana vähää ennen hiljaisuutta päivystäjä haki minut puhelimeen. Mikko soitti Tervaniemen Htk:a sanoi olevan menossa jo Kannakselle. No minä lähdin heti Tervaniemeen (Sorvali – Tervaniemi väli noin 2 km) pääsin Neitsytniemen kohdalle, tuli ilmahälytys, jolloin ei olisi saanut liikkua. Lähempänä Tervaniemeä vastaan tuli katupartio. Selitin vetäjälle asian, antoi mennä, sanoi; mutta suojaudu jos pommitus alkaa. Ei tainnut sillä kertaa tulla pommitusta. Kun menin Tervaniemeen kentällä oli ainakin 2000 miestä. Mietin hetken miten tuolta löytyy Mikko. Parakin eessä oli muutamia upseereita antamassa tilannekatsausta, menenpä sinne. No Mikko hoksasi minut ja tuli sinne. Lomalta mentyä sain 2:n viikon muona- ja ostotupakat, kun on silloin polttanut, niin vein ne Mikolle. ”Ei tämä mylläkkä kauan kestä, siksi lähdin kesken loman (vaikka oli mennyt naimisiin silloin vuoden vaihteessa) että paremmin pääsen lomalle uudestaan, kun tilanne rauhoittuu” sanoi hän.
Seuraavana iltana (10. 6. koska läpimurto alkoi 9.6. aamulla) meidät otettiin Viipurin tavara-asemalle ja lastaus kannakseen matkaa varten alkoi. Kun melkein kaikki olivat jo vaunuissa (härkävaunut) alkoi valtava pommitus. Minä ja noin joukkueen verran muita olimme vielä laiturilla. No siitä vaan laiturin viereen radalle, oli ainakin toiselta sivulta hyvä sirpalesuoja, kun laiturin reuna oli graniittia. Pommitus kesti noin kaksi tuntia, laivue toisensa jälkeen toi ”terveisiä”, ratapiha oli yhtenään valaistu valopommien avulla.
Mukavaa katseltavaa se mahdollisesti olisi ollut jostakin etempänä, mutta pelottavaa kun itse on maalitauluna (olikohan naapurille mennyt tieto, että täällä lastataan apuvoimia Siiranmäen puolustajille). No, yhteenkään vaunuun ei tullut täysosumaa, montako kuoli sirpaleista, sitä emme saaneet tietää. Sen sijaan radan saivat poikki.
Kuljetuksen johtaja (vääpeli) komensi meidät maantielle ja marssirivistöt kuntoon. Maantielle oli noin 700 m matka suopeltoa (Viipurin tavara-asema on suota). Noin sadan metrin päässä putosin levän peittämään suonsilmäkkeeseen kaulaa myöten, jalat ei yltäneet pohjaan, mutta kiväärin avulla pääsin pois. Tielle päästyä menin vääpelille kertomaan (ja näkyihän se, kun vesi tippui manttelista) tapauksen. ”Ei ole muuta mahdollisuutta, hännille vaan, marssitaan Karhusuon pysäkille”. Se oli jo aamuyötä kun pääsimme Karhusuolle. Vääpeli komensi meidät hajaantumaan kuusikkoon. Minä koputtelin pysäkkirakennuksen ovea. Tulihan sieltä junanlähettäjä aukaisemaan, mutta ei päästänyt sisälle, sanoi ettei ole lupa päästää sisälle ketään. Se yö oli tavallista kylmempi, mutta nuotiotakaan ei saanut tehdä.
Jalasjärveltä saatu jatkokoulun päästötodistus lompakossa oli ottanut vähän väriä ja liimattavaakin siihen tuli, kun teknillisen koulun hakupapereita varten tehtiin jäljennöstä, kouluun mentyähän piti näyttää alkuperäiset.
Seuraavana päivänä tuli Kannakselta päin juna ja iltapäivällä matka jatkui. En muista, että annettiinko Sorvalista lähdettäessä mitään syötävää, mutta vaunuun johon menimme, siellä olleet vanikanpalaset keräsimme talteen.
Iltamyöhäsellä olimme Valkjärven asemalla. Siellä suurin osa otettiin kuorma-autoihin. Noin komppanian verran meitä jäi jatkamaan matkaa marssien kohti Siiranmäkeä. Aamupuolella yötä oli levähdystauko, noin kaksi tuntia. Ensimmäisen kerran saimme kuulla, miten kranaatit ujeltavat. Kun aamulla jatkettiin matkaa, alkoi tulla yksittäisiä ”marjamiehiä” vastaan (marjamiehiksi sanottiin niitä, jotka tiukanpaikan tullen lähtivät karkuun, mutta palasivat myöhemmin takaisin. Käpykaartilaisia olivat ne, jotka karkasivat eivätkä palanneet, ennen kuin rauhan tultua). He sanoivat; ”älkää hyvät pojat menkää sinne”. No me tietenkin mentiin sen vääpelin vetämänä, joka lähti Viipurista. Ennen puoltapäivää vissiin tuli tieto ylempää, käännyttiin takaisin sinne mistä tultiin.
Maataistelukoneetkin alkoivat meitä seuraamaan puidenlatvojen yläpuolella lentäen, peltoaukioiden ylitys toisinaan oli ryömimistä ravin pohjia myöten (maataistelukoneet tuli ensikerran mukaan koko sodan aikana Kannaksen suurtaistelujen alettua 9.6.-44).
Syötävää emme saaneet mistään, kun ei oltu vielä minkään yksikön ”muonavahvuudessa”. Erästä ETP:aa (elintarvikkeiden täydennyspaikka) juuri lastattiin autoihin siirrettäväksi edemmäksi. Sain vohkittua 2,5 kg puulaatikollisen juustoa, jotkut onnistuivat saamaan koirakeksiä, ennen kuin lastaajat huomasivat. No muutamille riitti sentään jotakin suolenmutkaan.
Saimme tietää, että Siiranmäki on jätetty ankaran painostuksen vuoksi. Niistä kavereista, jotka otettiin autoon, osa ei palannut takaisin elävänä, sillä he kerkesivät melkein vuorokauden olla siellä ”mylläkässä”, joten mahtoi olla tuurintynkää, kun ”etenimme” marssien.
Illansuussa tulimme Punnukseen. Vääpeli komensi meidät tien vieressä olevaan pusikkoon hajaantumaan. Järvilaakson Mikko oli toisella puolella puskaa. Sovittiin, että jos nukahdamme ja toinen kuulee kokoontumisesta, niin herätetään. Naapurin tiedustelukone seurasi meidän ”hajaantumista” ja eipä aikaakaan, kun maataistelukoneet alkoivat ”suolaamaan” pusikkoa ja niitä oli monta kymmentä, ellei satoja. Kun rätinä oli ohi niin minä kuin muutkin tietenkin nukahdimme, kun ilmakin oli jo lämmennyt suorastaan helteiseksi.
Puolenyön tietämissä heräsin ja kurkistin puskan toiselle puolelle, ei Mikkoa näkynyt, kurkin muittenkin pensaiden taakse, ei ketään. Suunta oli selvillä, noin kilometrin päässä oli porukkaa, siihen oli tullut Siiranmäestä erp. 12:n toinen komppania ja jääkärijoukkue, minut oli ”täydennetty” toiseen komppaniaan. Minulta jäi ensimmäinen keittoruoka syömättä, keitto oli jo kerennyt loppua, sain kuitenkin kuivaa muonaa reilun annoksen.????????? Maataistelukoneiden tulitus oli saanut matkalaisen maallisen vaelluksen päättymään.?????????? Tuskin kerkesin hätäisesti syödä, kun annettiin patruunat ja lähdettiin takaisin tulosuuntaan.
Noin kahden kilometrin päähän asetuttiin metsään tarkoituksella ottaa vastaan vihollinen (viivyttää, jotta vetäytyminen sujuu turvallisemmin). Minä jouduin ensimmäisenä etuvartioon ikäiseni kaverin kanssa. Noin sadan metrin päässä suoja-asemasta pellon reunassa oli hyvä näkyväisyys Muolaan kirkonkylän (noin 8 km) liekkeihin kesäyön hämyssä. Silloin ei vielä venäläinen ehkä ollut Muolaassa, mutta palot oli saanut aikaan pommitus. Oli 2-haarainen koivu, toinen haara kaadettu istumakorkeudelta pois, otin siinä istuma-asennon, kaveri sanoi aina vähän päästä, ”älä nuku” yhtä monta kertaa vastasin ”en minä nuku” mutta niin ”lyhyttä” kaksituntista en muuta muista. Kuulin kun joukkueen johtaja toi vaihtoa, sanoi: ”kaveri taitaa nukkua” johon kaveri: ”se on nukkunut koko ajan” ”en minä nuku”.
Suoja-asemaan olivat tehneet nuotion sillä aikaa ja keittelivät siinä teetä. Minä siihen nuotion lähettyville panin pitkäkseen, kuulin kun ”vanhat miehet” sanoivat: ”onpa poika väsynyt, kun nukkuu vaikka tuommonen sääskiparvi on ympärillä”.
Seuraavana aamupäivänä heräsin siihen, kun soppatonkkia kalisteltiin. Komppanianpäällikkökin (ltn Ryynänen) oli tullut tervehtimään uusia tulokkaita. Otti plokin ja kirjoitti jotakin, taittoi sen ”kirjekuoreksi” ja sanoi ”lääkintäryhmä on 3. Talossa tien vasemmalla puolella vajaan kilometrin päässä. Kun olet ruokaillut niin mene sinne, minä käyn mennessä sanomaan siellä, että joku lähtee viemään sinut jsp:lle, se ei olekaan kovin kaukana suoraan metsän poikki ja he osaavat oikotien”. Luin mennessä mitä se on (käski antaa sen lapun jsp:n lääkärille) siihen kirjoittanut. ”Laita tämä mies Sisä-Suomeen niin kauas kuin mahdollista” Kärpäset ja muut siivekkäät olivat nokkineet silmäluomet melkein vereslihalle. Kyllä askel keveni, kun luin lapussa olevan tekstin.
Lääkäri luki lapun ”ei ole mitään mahdollisuutta, mene toimitusjoukkueeseen, se on tuossa ihan 100 m päässä”. Siellä oli kuormastot (hevos) valmiina lähtöön. Menin vääpelille (kersantti Kerimäeltä, nimeä en muista) ilmoittautumaan. ”Menevie kivääri ja reppu kärryyn johon näet niiden sopivan, odottelemme tässä lähtökäskyä, tulee mahdollisesti kahden vuorokauden marssi”. Lähtökäsky tulikin kohta. Äyräpäässä oli vielä siihen aikaan kevytrakenteinen ponttoonisilta, mutta se ei kestänyt hevosajopelejäkään. Ainoa maantiesilta oli Antrean kirkonkylässä. Äyräpää – Vuosalmi lossin oli naapuri saanut tuhotuksi ilmasta käsin.
Antreaan päin menijöitä oli muitakin tien täydeltä, tykistöäkin jo siirrettiin Vuoksen pohjoispuolelle. Tien varsilla oli eläviä, sekä teurastettuja elukoita, sialtakin oli kinkku viety ja loppu ruho oli kärpästen ja muiden siivekkäiden ravintona.
Iltayöstä olimme Antrean kirkonkylässä (Punnus – Antrea väli ainakin 50 km) jossa yövyimme taloissa (siviiliväestö oli jo evakuoitu). Aamuvarhaisella lähdettiin takaisin tulosuuntaan, mutta Vuoksen pohjoispuolta. Viipurissa ”uiminen” ja Karhusuolla vietetty kolea aamuyö sai aikaan minussa melkoisen kuumeen. Illalla olimme miltei samalla kohtaa mistä lähdimme edellisenä päivänä Vuosalmella noin 3km Vuoksen rannasta.
Majoituimme telttoihin, kaksi vuorokautta makoilin teltassa, kun ei minulla ollut mitään tehtävää ja kuumettakin oli, eikä ollut tekemistä toisillakaan, kun ei ollut tietoa minne pitäisi viedä soppaa. Kolmantena päivänä tuli komppaniasta tieto, että etulinjan ja toimitusjoukkueen välillä tarvitaan yhdysmies. Komppanian olinpaikka vaihtui niissä olosuhteissa usein.
Meidän siirtymäaikana oli pataljoonamme, kuin myös monet muut pataljoonat, olivat peräytyneet Äyräpäähän, johon muodostunut sillanpääasema, joka oli tarkoitus myös pitää. No, vääpeli kyseli ensin vapaaehtoista, kun ei sellaista ilmaantunut, esitteli yhdelle ja toiselle, että lähtisitkö sinä? ”Onhan täällä sellainenkin, jolla ei ole tehtävää”. Minä arvasin, että se olen minä. Viimein vääpeli sanoi ”pitänee sinun lähteä”.
Illalla otettiin sopat mukaan ja lähdettiin. Vene oli jo rannassa odottamassa soppaa (ensimmäistä kolmeen päivään). Komppanian komentoteltta oli noin 100m päässä jokivarresta. Menin ilmoittautumaan kompp. Päällikölle. ”Täälläkö sinä vielä olet, no mene venevartioon, aamulla päästään lepoon. Venettä ei saa antaa luvatta kenellekään”. Yksi vene oli komppanian käytössä, muilla yksiköillä oli myös syöksyveneitä, niitä pidettiin pohjoisrannalla (Suomen puolella) ja ne tulivat etelärannalle tarvittaessa. Kaikki huolto-osastot olivat Suomen puoleisessa rantamaastossa. Vene oli kalliokielekkeen vieressä, tulvavesi oli syövyttänyt puiden juurien alta mainion sirpalesuojan.
Koko yön venäläinen keskitti aina pienin väliajoin jos jonkinlaisilla aseilla. 1904 ja 1905 syntyneet oli asemasodan aikana päästetty jo siviiliin, mutta 9.6.-44 alkaneen ”mylläkän” jälkeen ne otettiin uudelleen palvelukseen. Meidänkin komppaniaan tuli heitä meidän jälkeen täydennyksenä. Eräs –04 syntynyt Saarijärven mies (nimeä en muista) juoksi aina kun keskitys alkoi veneelle, ”lähdetään pois, ei minun passaa tänne kuolla, minulla on seitsemän alaikäistä”. No minä, että milläs ne toiset tulee jos tapahtuu läpimurto. Lääkintämiehet kun toivat haavoittuneita, niin veivät takaisin etulinjaan, jonne oli rannasta matkaa noin 600m. Useimmiten toisena lääkintämiehellä oli kaverina asealiupseeri, jonka kanssa toimitimme apua tarvitsevan jsp:lle ja palatessa teimme patruunatäydennystä. Ajp (ampumatarv. jakelupaikka) ja jsp olivat noin puolen km päässä rannasta, lähellä toisiaan (asealiupseerina oli sotamies Nikolai Lukin, s. 1921, Salmista, aliupseerit oli jo ”loppuneet” Siiranmäki – Äyräpää välille). Pataljoonan komentoteltta oli noin 200m päässä meidän komentoteltasta vasemmalle. Aamuyöstä siihen osui 6” täysosuma. Teltassa oli sillä hetkellä 12 henkeä. 6 kuoli heti, joista yksi oli meidän komppanianpäällikön lähetti, 5 haavottui, mutta pataljoonan koment. majuri Aholalta meni vain kuulo joksikin aikaa ja korvista tuli verta. Kun keskitys taukosi, Ahola meni vuoksesta noukkimaan kaloja.
Samana yönä meidän komppanian yksi mies menetti järkensä. Kun lääkintämiehet toivat hänet rantaan, ei meinattu saada veneeseen, veneestä pyrki pois, siinä oli Lukinilla piteleminen. ”Martti ole rauhallinen (Martti Huupponen), ei Nikke sinua linjaan vie”. Ja minulle ”souva, souva, aamulla pääsemme lepoon”. Sen näki miehen naamasta, ettei se ole teeskentelyä, vaan järki on ”nyrjähtänyt” tosissaan. Meillä oli kova työ saada hänet jsp:lle. Esittelimme teltassa olevalle lääkärille potilaan, hän sanoi; jättäkää tuonne penkalle toisten luokse, kohta pitäisi auton tulla hakemaan potilaita. Sittenpä se olisi lähtenyt meidän perään. Sinne oli tuotu muistakin komppanioista haavottuneita ja kyllä niitä jo siellä oli ainakin yksi autolastillinen (autoon ei päässyt heti jsp:llä, jonkin matkaa taaksepäin siirrettiin hevospelillä sellaisia, jotka eivät pystyneet kävelemään).
Saimme ”tutustua” toiseenkin tappovehkeeseen, sellaiseen joka oli venäläisellä ensikertaa käytössä kesällä -44 alkaneessa suursodassa. Se oli urkupyssy, Stalinin urut, hehtaaripyssy ja mitä kaikkea nimiä sillä olikaan. Sen ensimmäinen kranaatti kun nosti vesipatsaan rannalla, patsasketjua riitti toiselle rannalle asti, vaikka vuoksen leveys sillä kohtaa taisi olla ainakin puoli kilometriä. Oli sillä niitäkin pyssyjä yhtä useampi, kun samanaikaisesti nousi useita patsasketjuja veneen molemmin puolin, vedessä räjähdellessään ei niistä tuntunut olevan sirpalevaaraa. Mutta kun rantakalliolle osui kuusituumainen, niin kyllä vedessä oli sihinää, kumma kyllä, ei sattunut yksikään veneeseen, vaikka sen molemmin puolin vesi sihahteli.
Meistä oikealla oli pienikokoinen saari. Siellä oli jääkärijoukkueen yksi ryhmä asemissa, meidän komppanialle alistettuna. Aamulla neljän maissa pojat vuotavalla siviiliveneellä tulivat komentopaikalle vaihtoa varten. Yksi niistä oli Järvilaakson Mikko, hän oli joutunut jääkärijoukkueeseen. Kompp. päällikkö passitti heidät takaisin, sanoi, että kyllä teidät haetaan sitten kun vaihto tulee, emme me teitä sinne jätä. Vaihto tuli vasta illalla, se päivä oli suhteellisen rauhallinen. Rakot olikin jo minun kämmenissä yöllisistä soutamisista, venekin oli sellainen tasakärkinen ja –peräinen pioneerivene.
Se kevyt ponttoonisilta oli purettu jo vähän aikaisemmin, vissiin siksi ettemme pääse karkuun.
Joen toisella puolella noin kilometrin päässä alavirtaan hajaannuimme melko lähelle rantaa koivikkoon. Tiltu puhui kovaääniseen; ”suomen miehet, turhaan te tapatatte itseänne, antautukaa, täällä on hyvä olla”. Sitten luetteli vangiksi saatujen nimiä. Ja sitten alkoi keskitys kaikenlaisilla aseilla. Yhtäjaksoisesti sitä kesti noin tunnin alkaakseen taas uudelleen jonkin ajan kuluttua. Silloin minä ajattelin; Karjala ja puoli muuta Suomea menköön, kunhan täältä hengissä selviäisi. Aamulla siirryttiin parin kilometrin päähän rannasta kaivamaan uusia puolustusasemia. Minä menin töpinään ja opastin soppaa pienentyneelle komppanialle. Ei enää Ryynänenkään puhunut ”kauas Suomeen” lähdöstä. En muista tarkkaan minkä aikaa siinä olimme, juhannuksen ajan kumminkin.
Juhannuksen jälkeen jaettiin kaikille polkupyörät. Siitä kuitenkin lähdettiin samanaikaisesti toimitusjoukkueen kanssa. Toimitusjoukkue vietiin Vuoksenrannan pitäjän Salo-Kekkilän kylään, 1. ja 2. komppania jäi ko. kylästä noin viiden kilometrin päähän, Vuosalmelle päin. Sillä kohtaa oli sotamies venäläinen eteläpuolella ja suomalainen pohjoispuolella jokea. Eikä se siinä pyrkinytkään erikoisemmin joen yli. Tykistöllä keskitti sentään joskus.
Äyräpäässä venäläinen painosti jatkuvasti. Monet kerrat pääsi joidenkin osastojen kohdalla rantaan asti, mutta molemmin puolin sivustajoukot saivat asemat takaisin, mutta suurin tappioin.
Heinäkuun alkupäivinä se tuli kuitenkin yli joen melkoisella ryminällä. Jr. 49:stä ainakin puolet kuoli ja haavottui. Syöksyveneet ja lautat saivat täysosumia, loput tulivat uimalla ja uimataidottomat jäivät vangiksi.
Muutaman päivän sisällä venäläisellä oli 6 km leveälti ja 3 km syvälti hallussa Vuoksen pohjoispuoleista maata.
Erp:n 12. 1. ja 2. komppania joutui vastaiskuun. Minä ja yksi toinen kaveri olimme erään luutnantin kanssa merkinneet uusia puolustusasemia Vuoksenrannan ja Salo-Kekkilän väliseen maastoon jo melkein viikon. En muista varmaan, mutta luulen, että em. pelasti minut vastaiskusta. Kahden vuorokauden ajan taistelivat niin, että välillä oli puolustusasemat venäläisillä ja välillä suomalaisilla. Laatokan pohjoispuolelta tuli avuksi Laakuksen panssaridivisioonan kaksi rykmenttiä Erp. 12 avuksi. Ne joutuivat paniikin valtaan. Pataljoonan komentajan, majuri Aholan lisäksi ei kahdessa komppaniassa ollut yhtään upseeria tai aliupseeria. Ahola välillä kokoili sekä oman että muiden osastojen ”marjamiehiä” ja taas lähti vyöryttämään. Viimein oli Aholankin luovuttava, hänen mukana tuli tukikohtaan yhdeksän miestä.
Seuraavana päivänä tuli meidän komppanian yksi kersantti ja seitsemän miestä. Olivat ”marjassa”. Ryynänen haavoittui. Silti se puolustusasema jäi suomalaisten haltuun. En tullut tietämään jäikö Saarijärvelle seitsemän puoliorpoa, enkä Järvilaakson Mikkoakaan nähnyt jälkeenpäin (jääkärijoukkue oli myös vastaiskussa mukana) en muista nähneeni Lukinin Nikolaitakaan. Heinäkuun loppupuolella muuttui tilanne paljon rauhallisemmaksi, melkein asemasodaksi. Komppania täydennettiin Salo-Kekkilässä ja pian sen jälkeen tuli siirto Vuoksenrannan kirkonkylään. Asetuimme siellä asumaan taloihin.
Minä olin taas toimitusjoukkueessa ja tulin em. paikkaan kuormaston mukana. Pojat teurastivat matkalla mullin. Illalla alkoivat sitä palvaamaan uunissa. Minuun iski punatauti. Tuli kova kuume ja ripuli. Ihan yhtenään sai juosta ulkona. Se löi äkkiä heikoksi, ei ollut kovin pitkä matka käymälään, mutta silläkin välillä piti istahtaa monta kertaa. Illalla myöhään jo hourasin, mutta hoksasin itsekin sen. Kaverit meinasivat, ”poika pitää viedä aamulla jsp:lle.” Sinne oli tuotu miehiä muistakin joukkueista ja komppanioista, niin paljon, että onnikka tuli täyteen.
Meidät tuotiin Ilmeen kenttäsairaalaan. Oli kai jokin maatalousoppilaitos, koska siinä oli korjaamorakennus, jonka yläkerrasta oli tehty osasto punatautisille, haavoittuneet olivat muissa rakennuksissa. Kahtena ensimmäisenä päivänä annettiin vain teetä. Seuraavina päivinä teen lisäksi muutama korppu.
Nälkä oli kova, niinpä minä hain ullakolta vaatteeni ja lähdin eräänä iltana kylälle (siellä oli vielä siviiliväestö). Satuin sellaiseen taloon, jossa oli juuri leivottu hiivaleipää ja voita juuri kirnuttiin. Minä paikkasin pojan polkupyörän sisuskumin ja sain syödäkseni lämmintä leipää tuoreen voin ja piimän kanssa, sainpa niitä myös mukaan.
Ovella oli ylihoitaja vastassa ja otti ”eväät” pois. Seuraavana aamuna sanoi lääkärille, että tämä mies kävi eilen illalla kylältä hakemassa ruokaa. ”jahah, housut pois”. Se oli sellainen tauti, että monille jouduttiin suorittamaan verensiirto ja monet siihen menehtyivät.
Päivää myöhemmin minua tuli sinne meidän komppanian kirjuri hakemaan (korpr. Malinen Kerimäeltä) kun oltiin päästy jo velliasteelle, sovittiin Malisen kanssa, että sanotaan lääkärille aina samalla tavalla ”vatsan toiminnasta”, jotta pääsemme yhtä aikaa pois.
Samana aamuna kumpikin luvattiin pois. Kun menimme sairaalan toimistoon puoliltapäivin, niin komennustodistus oli vain minulla. Oli siellä puolikymmentä muuta miestä muista yksiköistä, joiden kanssa lähdettiin kohti opastuselintä, jonka sijainnin paikkakunnan nimeä en muista, se oli kuitenkin Viipuri-Sortavalan rautatien varressa.
Olimme siellä illalla ja sovimme, että mennään vasta aamulla ilmoittautumaan. Menimme autiotaloon yöksi (siellä ei ollut siviiliväkeä). Sinne oli kellariin jäänyt hilloja, niitähän me popsittiin ja ainakin minun vatsani ei siitä tykännyt.
Aamulla menimme opastuselimeen. Kaksi miestä siitä toimitettiin eri suuntaan ja me toiset seuraavaan opastuselimeen, joka oli Räisälän kirkonkylässä. Matkaa teimme pääasiassa kävellen, välillä sattui saamaan autokyytiä huoltoautoissa. Puolenpäivän maissa oltiin Räisälän opastuselimessä, josta minut ohjattiin Pyhäjärven eteläpäässä olevaan opastuselimeen.
Jatkoin sinne matkaa yksin ja olin siellä iltamyöhäisellä. Siellä neuvottiin, että yksikkö on ihan muutaman kilometrin päässä, mutta saa olla heilläkin yötä. Lähdin kuitenkin illalla kun kehuivat porukan olevan lähellä. Sain kuitenkin taivaltaa koko yön, eikä siellä liikkunut ketään muita. Etulinjaan siitä oli vielä kymmeniä kilometrejä, kuului vain silloin tällöin tykinlaukaisuja Sakkolan suunnalta.
Ensimmäisenä tuli pataljoonan komentopaikka ja etp. majoitusalue olivat juuri kokit aamuteetä keittämässä, sanoivat meidän komppanian olevan noin 5 km päässä. Sinne tulikin meidän komppanian hevonen hakemaan muonaa ja loppumatkan pääsinkin hevoskyydillä.
Sairaalassa oloaikana Erp.12 oli siirretty Vuosalmelta Pyhäjärven pitäjän Riiskan kylään Laatokan rannalle Konevitsan kohdalle rannikkovarmistukseen. Kun Vuosalmi ja Vuoksen linjat yleensä muuttui melkein asemasodaksi, niin vissiin sodanjohto luuli sotamies venäläisen pyrkivän Laatokkaa myöten. Kuten menin toimistoon aamulla, siellä oli Malinen jo ”vastaan ottamassa”, vaikka jäi sairaalaan kun minä lähdin. Oli saanut vääpeliltä kirjeitse uudesta olinpaikasta, joten pääsi tulemaan suorinta tietä. Minä jouduin kiertämään Pyhäjärven eteläpuolitse, kun pohjoispuolta olisi matkaa ollut noin kymmenesosa.
Ei sotamies venäläistä näkynyt ollenkaan Laatokalla, niinpä siellä alkoi vähitellen (siviileitä ei siellä ollut) viljankorjuu, perunatkin olivat jo kasvaneet, mutta niitä ei saanut ottaa, eikä omenoitakaan. Erään kaverin kanssa eräänä iltana pimeän turvin kävimme omenavarkaissa ja jouduimme kiinni. Rangaistus : komppanian kaikki alusvaatepyykki pestävä. Se olikin aiheellista, alusvaatteiden vaihtoa ei ollut koko kesänä. Kyllähän se meidän pyykkääminen jäi muuripadassa keittämiseen, kaipa täit sielläkin väheni.
Kun sitten syyskuun 5:pvä tuli aselepo, alkoi kiireinen viljan korjuu ja saatiin ottaa uusia perunoita sekä omenia. Puitu vilja lähetettiin kuorma-autoilla lähimmälle rautatieasemalle, mutta perunapeltojen lopullista kohtaloa en muista, minä ainakaan en ollut perunannostossa.
Sieltä tulikin sitten siirto länsikannakselle, mutta paikkakunnan nimeä en muista. Yhden yön kerkesimme olla uudessa paikassa kun tuli välirauha.(18.9.-44). Niinpä meidän pataljoonan tehtävänä oli luovuttaa paikkakuntia Jääske-Imatra suunnalta. Tulimme Imatran-kosken kautta Simpeleen asemalle. Aika jonka käytimme tähän matkaan, ei ole muistissa. Simpeleessä olimme kuitenkin illalla ja aamulla piti alkaa lastaus pohjoisen matkaa varten, saksalaisia varten, saksalaisia ajamaan pois Pohjois-Suomesta. Aamulla tuli tieto päämajasta, että ei toisen divisioonan yksiköitä lähetetä pohjoiseen, kun Kannaksella oli suuret tappiot. Siitä hyvillä mielin käännyttiin Imatralle päin ja tultiin Ruokojärven pitäjän Syyspohjan kylään. En muista minkä aikaa siellä olimme, siellä kuitenkin Erp.12. lopetettiin, vanhat miehet pääsivät siviiliin ja –25 syntyneet siirrettiin jr.7. joka oli rauhan aikana toimiva yksikkö.
Syyspohjaan tuli sairaalasta Huupposen Marttikin, hyvin oli ”toipunut”, haitariakin osasi soittaa ihan kuin ennenkin. Me, jotka jäimme vielä armeijaan, siirryimme Immolaan j.r.7. siellä reserviläisiä alkoivat kotiuttaa. Rykmentinkomentaja lausui ”jäähyväispuhetta”, mekin olimme kuuntelemassa (eversti A. Ehrnrooth). Kyllä kai hän kiitteli miehiä, mutta mieleeni jäi mm. tämä: ”karrhu ei ole vielä kaadettu, ei panna miekkaa tuppeen”. En muista minkä aikaa olimme Immolassa, mutta lumi tuli maahan siellä olo aikana.
Immolassa oli vain työpalvelusta, en muista mitä muut tekivät, mutta minä ja yksi kaveri Kurikasta hoidimme hevosia, en vain muista montako niitä oli. Immolasta osa meistä siirrettiin Mikkeliin ja osa Jyväskylään, minä Jyväskylään. Jyväskylässäkin minä olin jonkin aikaa hevosmiehenä. En muista oliko ne samoja hevosia kuin immolassakin, enkä muista sitäkään millä kulkuneuvolla mentiin Jyväskylään, siellä löytyi hevosillekin töitä, asemalta ajettiin ampuma- ym. sotatarvikkeita Seppälänkankaan (asemalta) asevarikolle.
Jouluksi päästivät lomalle. Kotiväki oli silloin Kangaslammin Joutsenlahden kylässä, Uuno Vänttisen talossa.
31.12 –44 päättyi nostomiespalvelus kestettyään 445 vuorokautta ja 1.1.45 alkoi varusmiespalvelus jr.7. 6. komppaniassa edelleen Jyväskylässä.
Maaliskuulla –45 oli ensimmäiset eduskuntavaalit. Silloin vielä pelkäsivät tulevan kapinan, jonka vuoksi asevarikot varmistettiin. Kaksi joukkuetta jäi Seppälänkankaan varikolle ja kaksi joukkuetta Inhan varikolle (minä olin Inhassa). Muuten Inhan asemalla sattui meidän siellä oloaikana junaonnettomuus, pikajuna ajoi asemalla olevan tavarajunan päälle, jota ”sotkua” selvittämään vietiin meidätkin, en muista montako kuoli ja loukkaantui. Inhassa asuimme Tuomasniemen metsäkoululla.
Huhtikuun alussa tultiin takaisin Jyväskylään ja sieltä lähdettiin melko pian Rautjärvelle (itärajalle) mottimetsään. Kaksi mottia päivässä piti tehdä silloinkin, jos teki enemmän, niin lopuista maksettiin ”käypä palkka”. Alkuun erään kaverin kanssa teimme porukassa, mutta kun päivä kului 5-6 mottiin, niin ruvettiin kumpikin tekemään ”omaan pottiin”, niin minä tein 4 mottia päivässä sääsuhteiden salliessa.
Huhti- toukokuun mentiin takaisin Jyväskylään, mutta ei ole muistissa mitä siellä puuhattiin. Kesällä lähdin kerran ”omalle lomalle” Kangaslammin Joutsenlahteen, jossa kotiväki silloin oli. ”loma-aikana” oli komppania siirretty Savonlinnan Aholahteen. Sunnuntai-iltana muiden iltalomalaisten mukana menin laivalla Aholahteen. Laiturilla oli päivystävä upseeri tarkastamassa varuskuntakorttia. Eihän minulla tietenkään sellaista ollut. Seuraavana aamuna piti mennä komppanianpäällikön puhutteluun. Silloin oli jo järjestelyt käynnissä jr.7 kokoontumiseksi Mikkeliin. Kp. kysyi vääpeliltä, että mihin tämä mies on määrätty siirrettäväksi. ”Helsingin komennuskomppaniaan” vastasi vääpeli. ”Ei mihinkään Helsinkiin, tämä mies pannaan pohjoiseen, miinanraivausporukkaan”. Jyväskylässä annoin talvella vääpelille hevoskyydin emäntäkoululle, kun se kävi siellä naisissa, sekö lienee pelastanut miinanraivauksesta.
Niin sitä minä pääsin Helsingin junaan ja siellä Helsingin komennuskomppanian vartio-osastoon. Muutaman viikon päästä tuli sinne pataljoonan komentajan rangaistusmääräys: 12 vrk arestia, syy luvaton poistuminen majoitusalueelta. Kom. kompp. päällikkö otti kuulusteluun, että minkälainen tapaus oli. No minä, että kävin iltalomalla ilman lupaa. Meinasi, että on tämä siitä kohtuuton rangaistus, minä muutan tämän suoritettavaksi palvelusvelvollisuudella. Niinpä minä olin 12 yötä putkassa, päivät palveluksessa ja ruokalassa sai käydä syömässä, mutta tukka kuitenkin leikattiin kaljuksi.
Helsingissäkään ei ollut muuta koulutusta, kuin uusien kivääriotteiden opettelua, meidän koulutuskeskuksesta oppimamme sotamies saksalaisen malli piti opetella sotamies venäläisen mallin mukaan, hihnasta olalle, saksalaismalli oli rivistöjärjestys. Kivääriotteita tarvittiin, vartio-osasto oli aina kunniakomppaniassa kun sellaista tarvittiin. Malmin lentokenttä, oli silloin Neuvostoliiton valvontakomission käytössä, siellä kävimme usein kärräämässä halkoja lämpökeskukseen. Oli ”pianojen” ym. haalausta muuttaville, asekätköjen ”evakuoimista” ym. työpalvelua vartiointitehtävien lisäksi.
Mikko-veli katosi Kannaksella kesäkuussa –44. Odotin vankien palauttamisen yhteydessä palaavan Mikonkin, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin ylemmät instanssit päättivät ”kadonneena kuolettaa”, niinpä kesällä –45 hänet siunattiin tuntemattomaan leposijaan Kangaslammin sankarihautaan, jossa hänen laattansa Kangaslampilaisten sankarivainajien joukossa. Joulukuun 16 pnä –45 päättyi sitten 350 vrk kestänyt varusmiespalvelus, eli yhteensä armeijan harmaissa sain olla ”vain” 795 päivää.
Kotiväki oli tuohon aikaan edelleen Kangaslammin Joutsenlahdessa, josta kesällä –46 Muhokselle. Muhokselta kymmenen vuoden oleskelun jälkeen tulin Ouluun –56 elokuun 1. Päivänä. Muhoksella tuona aikana rakennettiin uusia rakennuksia pika-asutustiloille sekä voimalaitoksia Oulujokeen.
 Oulussa tammikuulla –89 
submitted by penttihille80 to Suomi [link] [comments]


2020.01.16 12:11 Ultraximus /r/Suomen parhaat 2019, tulokset!

Viralliset äänestystulokset hieman myöhässä, mutta tässä ne nyt ovat.

Parhaat postaukset

1. Paras OC (itse tehty) postaus

  1. Asutko Kuopiossa? Haluatko joulukuusen? Kotiin kuljetettuna? Nyt sunnuntaina? Ja vielä ihan ilmaiseksi? Tämähän on sinun onnenpäivä! u/Gepard_Retardieu
  2. Tein suomi -kommenttigeneraattorin Loez
  3. Soitin Finlandia-hymnin neljällä sähköhammasharjalla deviceorchestra
  4. Mitä puolueet ajattelee toisistaan (Idea ruotsalaisten vastaavasta). Solicite
  5. Otin kuvan Arabella1986
  6. Ylen vaalikoneen avoin data iqumaster
  7. Näin valitset kauluspaidan (mies) theactualTRex
  8. Helsinkiä, Vantaata, Espoota ja taustalla Tallinna. Napattu lentokoneesta matkalla Moskovaan ottoonkolonna
  9. Kun sattui olemaan tussikynät ja lehtiö mukana koneessa, niin piirsin ajan kuluksi lennonaikaisen shoppailun suojeluspyhimyksen, St. Mari Mekon. Tylymiez

2. Paras postaus / keskustelunaloitus (AP:n tekstipostauksen osalta / alustuksen osalta)

  1. Megapostaus: Infopaketti eurovaaleista ja nykyisten euroedustajien äänestyskäytöksestä sotesankari
  2. Kiitos, kun et kiusaa. GrumpyFinn
  3. Yksi valtionhallinnon tärkeimmistä digitalisaatiohankkeista (KaPA-hanke) oli täysi floppi memebi667
  4. Jos ainoa työkalu on vasara, näkee vain nauloja L_M_R

3. Paras keskustelulanka (itse langassa syntyneet keskustelut ja debatti)

  1. Historioitsija Teemu Keskisarja ihmettelee "miksi on kiellettyä flirttailla natsismin kanssa mutta sallittua paritella kommunismin kanssa"? kashluk

4. Paras AMA

  1. Olen kraanakuski eli torninosturinkuljettaja. Kokemusta kertynyt jo 16 vuotta. Tällä hetkellä työskentelen pääkaupunkiseudulla. Jos jokin tässä kiinnostaa niin go ahead and AMA. MikkoPerkele
  2. Olen luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (jatko)AMA Harri_Ruukuttaja [Voitto kategoriassa 13.]
  3. Ajan rekkaa pohjoismaissa, AMA VLOGthunder
  4. Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluva - AM(a)A KantapeikonPoisheitt

5. Kostein meemu / Hauskin meemi

  1. Kyllä tämän takia kannattaa jonottaa. toby_forrester
  2. Paras duunipäivä. Lounasraflassa oli tänään ruokana makkaraperunoita. Kerranki söi duunissa hyvin. FreakyJK
  3. Ei mikään mee saatana kohtuudella Pootisbird_
  4. Vihreät Kuulat -olut moebbels
  5. Halla-aho on excel-mestari -Damien-

Kommentit

6. Paras kommentti kaikin puolin

  1. Ostin itselleni 30v lahjan. Piqsirpoq
  2. Muurit erikseen pikkutarkasti jokaiselle Turun saariston pienimmällekin saarelle? diskis

7. Vaikuttavin argumentti väittelyssä

  1. OP perustelee miksi sosialisimin "ilosanomaa" ei pyritty levittämään väkisin. COMMIEBLACKMETAL

8. Paras vastaus kysymykseen

  1. Jos Suomen presidentit tappelisivat (kukin parhaassa fyysisessä kondiksessaan), kuka voittaisi? Arwil [lisäksi 2. sija kategoriassa 6. / kategorian 7. varsinainen voittaja; allokoitu tähän kategoriaan sen ollessa ainoa ehdotus.]

Postaus tai kommentti

9. Paras omakohtainen tarina

  1. Kaikella on tarkoitus, jopa täysin turhiksi luulemillani metron ovinapeilla Trottole
  2. Kerroin isälleni olevani ylpeä hänestä ja nyt on hyvä fiilis. KattiKarvinen
  3. Menen naimisiin ihanan miehen kanssa ja olen vihdoin onnellinen emayelee

10. Suomalaisin juttu

  1. Pysäytin tänään väärän bussin MatiMati918
  2. Kuka vittu on keksiny hapankorput? Nectarpalm
  3. Mitä biisien suomennoksia on olemassa, joita ei saa missata? SirPaulen

11. Hauskin juttu

  1. Helmetillä on oma näkemyksensä sukupuolimäärityksistä u/MichaelNearaday

Käyttäjäkohtaiset palkinnot:

12. Vuoden käyttäjä

  1. Aybram

13. Vuoden asiakommentoija(t)

  1. Harri_Ruukuttaja
  2. ZenOfPerkele

14. Vuoden käyttäjäyhteisön yhteishengen nostattaja

  1. shami1kemi1

Muut:

15. Yleinen vapaa kategoria – muulle erinomaiselle sisällölle, joka ei välttämättä sovellu tiettyyn kategoriaan

  1. IT-ankka - ei palkintoa tämän osalta, koska sarjalla ei ollut yhtä AP:tä.
  2. My Dad got junk mail 50 years ago. He was thinking about selling it online. I said please don’t. Isälle saapui postissa 50 vuotta sitten kirje. Ryyppäillyt vaan sen ihmeempiä mainitsematta asiasta. Oli sen kanssa puhetta kuun valloituksen vuosipäivän johdosta. Yllättäen iski nämä paperit pöytään. RottenVillager
  3. Taannoisen sekakäyttäjä-AMA:n laatija täällä hei! Ajattelin vain ilmoittaa että sitten AMAni, elämäni on ottanut positiivisen käänteen! suomikayttaja

16. Paras ehdotusperustelu tässä langassa (kaikki ehdotukset pääsevät äänestyslankaan)

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen (liiallisen työmäärän vuoksi) kaikkia ehdotusperusteluja ei lähetetty äänestykseen. Palkinto myönnetään RiskoOfRuin :ille aktiivisuudesta ehdotusperustelujen tekemisen sekä niiden laadun osalta.

17. 2010-luvun parhaat (mikä tahansa vuosien 2010–2018 sisältö, postaukset, kommentit, jne.) - 3 palkintoa

Ei ehdotuksia tämän osalta, jolloin palkintoja jaettiin enemmän muihin kategorioihin.
Äänestyslanka tässä, contest mode on otettu pois. Koska ääniä voi teknisesti ottaen edelleen jättää ja Reddit muutenkin sekoittaa äänimääriä jonkin verran tulokset eivät ole täysin vastaavat. Viralliset äänet perustuvat 1.1.2020 ottamaani kuvakaappaukseen näkyvistä äänistä.
Mikäli virheitä ei löydy / korjauksia tai muutoksia ei esitetä, jaan Redditin kustantamat Ämpäri-palkinnot (eli käytännössä Reddit-platinaa) piakkoin voittajille.
submitted by Ultraximus to Suomi [link] [comments]


2020.01.11 17:56 Kuubelwagen Päivän bannit, koska kuittailin takaisin.

Näköjään provosoiva nimimerkkini aiheuttaa bannivasaran heilahduksia tuosta vaan. Vittuiluun vastaamisesta saa bannit, varmaan pitäisi vaan itkeskellä ja niellä kaikki uloste, mitä toinen heittää.
Kuubelwagen1d Älyllisesti laiskoille pieni ammattilaiskärki: Fasismi on vain aatteen nimi.
Aikojen saatossa aatteet mukautuvat ja uusia nimiä keksitään. Ainoa, mikä säilyy on ihmisen suvaitsemattomuus eri tavalla ajattelevia tai eri mieltä olevia kohtaan.
lemankimask1d hyvää 5 pennin pohdiskelua
fasismilla ja äärioikeistolaisella ajattelulla laajemmin on tietyt tuntomerkit ja piireet joista on varsin hyvä yksimielisyys. on typerää jossittelua alkaa kuvitella jotain hypoteettista tulevaisuutta jossa yhtäkkiä fasismi alkaakin tarkoittaa jotain ihan muuta säilyttäen saman tuomittavuuden.
hauskaa kuitenkin että tulet tarjoamaan tällaisia tyhjiä lauseita kuin "Fasismi on vain aatteen nimi" ihmiselle joka on ihan oikeasti opiskellut näistä asioita yliopistossa. kiitos siitä
Kuubelwagen1d Ei aukea, ei.
Yritän tässä saada sinut ymmärtämään, että se, mikä nykyään on fasismin asemassa on vain yksi aatesuuntaus muiden joukossa. Mikä on siis tulevaisuuden fasismia, eli mikä aate on yhteiskunnallisesti nykykäsityksen mukaisen fasismin asemassa. Jahdataanko tulevaisuudessa kommunisteja samalla pieteetillä?
Sallimalla tänä päivänä epädemokraattiset toimet ei-hyväksyttäviä aatteita kohtaan aseistetaan samalla tulevaisuuden valtaan nousevat aatteet samoilla aseilla.
Yhtälailla sallimalla tänä päivänä valtion näennäisesti hyvää tarkoittavia demokratiaa tai yksilönvapautta rajoittavia muutoksia mahdollistetaan kansaan kohdistuvia epäoikeudenmukaisuuksia tulevaisuudessa.
Yliopistossa saa mennä opiskelemaan kuka vain, hieman vaikeampaa on saada sieltä suorituksia, saati tutkintoa. Ulosantisi ei vakuuta.
lemankimask1d et ole vieläkään osannut sanoa yhtikäs mitään tähdellistä. sun pointtisi siis vain on se että antifasistinen aktivismi ei ole suotavaa koska joskus tulevaisuudessa kenties joku muu voi myös harjoittaa jonkin muun aatteen vastaista aktivismia? vautsi
Kuubelwagen1d Vastustan sitä, että tälle tai mille tahansa aktivistijoukolle annetaan valta päättää toisten ihmisten elämästä. En missään vaiheessa tuominnut aktivismia siinä määritelmässä, missä se yleisesti ymmärretään tai jos yleinen ymmärrys on muuttunut, niin ihmisarvoa ja toisten ihmisten elämää kunnioittavassa muodossa.
Vielä ehkä tuomittavampaa tässä on se, että aktivistijoukon vaikuttajat ovat osittain/kokonaan nimettömiä. (Laiskuus iski, onko varisverkostolla jäsenlistaa?)
Pidät ilmeisesti tähdellisenä vain sitä, että löydät internetlaudalta vaarallisen natsin ja vain silloin voit kokea tyydytystä.
Väitit opiskelleesi yliopistossa... Poika, olen pettynyt.
lemankimask1d olen maisteriopiskelija joka kirjoitti kanditutkielmastaan täyden viitosen, pääaineena sosiologia. lisäksi olen myös opiskellut sivuaineena psykologiaa, mediatutkimusta ja valtio-oppia. viimeisimpänä olen päässyt opiskelemaan luovaa kirjoittamista.
sä puhut siihen tyyliin ihan niinkuin tää levykauppa äxän entinen myyjä ois käyty muiluttamassa tai jotain. hänestä vain kirjoitettiin juttu että tällainen jäbä on muuten
submitted by Kuubelwagen to SuomiBannatut [link] [comments]


2019.12.22 14:59 aibrony Miksi Cats oli näytelty- eikä animaatioelokuva?

Tämä kysymys on vaivannut mua jo hetken aikaa. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta arvosteluiden perusteella elokuva ei vaikuta hyvältä, ja yksi toistuva kritiikki liittyy elokuvan ulkoasuun. Ja ei ole mikään ihme, jos elokuvan tekijöillä on ongelmia tehdä Hollywood näyttelijöistä kissamaisia ihmisten kasvoilla ja kehonrakenteella niin, ettei lopputulos olisi turrahtava. Joten miksi elokuvaa ei ole animaatioelokuva, jolloin elokuvan tekijöillä olisi suurempi vapaus elokuvan ulkonäön kanssa?
Sama ongelma on ollut nähtävissä jonkin verran jo jonkin aikaa (köh, Disney remake, köh), mutten oikein ymmärrä, miksi näin tehdään. Itse olen suuri animaation ystävä (32v mies), koska animaatio mahdollistaa mielikuvituksellisempien maailmojen ja hahmojen luonnin, ja se antaa tekijöille mahdollisuuden kertoa tarinansa tavalla, joka olisi fyysisesti lähes mahdotonta. Ymmärrän kyllä, että animaatio on kallista, mutta jos Cats elokuvassa täytyy kuitenkin luoda keinotekoisesti turkit kaikille näyttelijöille, se tuskin on merkittävästi halvempaa kuin tehdä koko elokuva ilman näyttelijöitä.
Ainoa perustelu, jonka olen kuullut, miksi animaatiota pyritään välttämään on se, että animaatiolla on 'lapsellinen' maine. Minusta tämä kuitenkin kuulostaa järjettömältä perustelulta monessa tapauksessa, kuten Leijonakuninkaan ja nyt Catsin kohdalla. Herran jestas! Cats musikaali perustuu lastenkirjaan ja kertoo laulavista kissoista. Pitäisikö minun uskoa, että henkilö, joka ei halua katsoa 'lapsellisia' elokuvia, hyväksyy tuosta vain tarinan laulavista kissoista jotka näyttävät Katti Matikaiselta, mutta piirrettynä se muuttuisi pikkuvauvoille suunnatuksi roskaksi.
Pahoittelut avautumisestani.
Mutta mitä mieltä te olette? Onko teidän mielestä perinteiset elokuvat lähtökohtaisesti parempia kuin animaatioelokuvat, ja miksi (tai miksi ei)? Entä oletteko olleet innostuneita Disneyn """""""uusista""""""" koko perheen elokuvista?
submitted by aibrony to Suomi [link] [comments]


2019.12.17 12:50 Kitili 🌟❀𝒦𝒶𝓉𝒾𝓃𝓀𝓊𝓁𝓉𝒶☾ ʕ•ᴥ•ʔ✨

🌟❀𝒦𝒶𝓉𝒾𝓃𝓀𝓊𝓁𝓉𝒶☾ ʕ•ᴥ•ʔ✨
https://preview.redd.it/poso2d15m6541.jpg?width=4000&format=pjpg&auto=webp&s=dee7abb6e7bcd9bd90f25cf1ca4c119d63bca781
.。*+.*.。 ─── ・ 。゚: .. :. ── .。*。+..
✾✿🌟❀𝒦𝒶𝓉𝒾𝓃𝓀𝓊𝓁𝓉𝒶☾ ʕ•ᴥ•ʔ✨❀❁
.*.。+.。── ・ 。゚: . . :. ─── .。*゚+.*
#Finland, #Suomi, #PRKL, #Anti-Social, #Social-Outcast, #No-Life, #Eloquence, #Virtuousness, #Intellectual, #Jumala, #الله, #Islam, #Muslimi, #Yandere, #ヤンデレ, #UwU, #Norwich, #Doctor-Who, #Tintin-seikkailut, #Sly-Cooper, #Ape-Escape-3, #LBP, #JSRF, #TWD, #DBH, #Kirsi-Merimaan-Baltia-express, #Minecraft, #Internet, #Meemit, #YouTube, #Yhteisö, #Virtuaalikirjeet, #Kirjoittaminen, #Siveellisyys, #Anti-LGBT, #Anti-Furry, #Vastajihadismi, #Kansallismielisyys, #Nostalgia, #Lastenohjelmat, #Kissan-käpälät, #Weirdo, #K16+
❀❁.。*゚+.*.。 ─── ・ ✾✿❀❁*゚+.*.
'
(ノ◕ヮ◕)ノ*:・゚✧ Tervehdys! *´✧・゚'
"En tunnu kuuluvani joukkoon, en koe saavani muilta tarpeeksi..." — can you relate? in any way? No jos havaitset ajatuskellosi tikittävän juuri tätä tahtia, niin dis’ server on tuki ja turva kaltaisillesi anti-massamölleille so don’t worry you’re not alone with ”your lil’ demons" ^,^ Täällä roikkuvat he taiteilijaluonteen omaavat poloiset, jotka joutuvat pakenemaan nettiin asti etsimään vertaisiaan ku' saatavilla olevat IRL-otukset tuntuvat liian pinnallisilta... Tänne voivat kerääntyä he, jotka etsivät ”jotain enemmän” ja ”jotain parempaa” mitä keskivertaisilta ihmisiltä voi odottaa. (^_^.)
'
Katinkulta-maailmassa voit sosiaalistua ilmaisutaitoisen kelposeuran kanssa... ehkä voit jopa löytää nettibestiksen *wink* *wink*. Yritämme myös toimia fandomina eräille unohdetuille retro-videopeleille sekä -lastenohjelmille kuten esimerkiksi: The Sly, Jet Set Radio Future ja Tintin seikkailuille, joten voimme maiskutella nostalgialla ja interaktivoitua niitäkin koskien! Olemme myöskin Suomen ainoa islaminuskoa edustava Discord-palvelin ja täällä voit samaan syssyyn oppia siitäkin ja argumentoida vapaasti joko sen puolesta tai sitä vastaan.
●Pikaisena maistiaisesimerkkinä ideologiastamme toimikoon vaikka huntu الحجاب. Se on INANA konsepti :3, koska uskomme sen suojelevan materialismilta ja ulkonäönpalvonnalta. Se tarkoittaa löyheää pukeutumistyyliä — ei seksualisoida ulkokuorta kehoamyötäilevillä tiukkiksilla eikä tungeta naamapärstää täyteen meikkiä kuten klovnit do... Sillä tavalla yksilöä arvioidaan henkisen rikkautensa, ei kantensa perusteella. Näin itsetuntokaan ei tulisi ulkokuoresta riippuvaiseksi eikä kauneudestakaan/komeudestakaan tulisi ihmisarvon mitta. Hijabin käsite sisältää myös kaunokäytöksisyyden ja se pätee niin miehiin kuin naisiin molempiin.Monet omaavat hijabhuntuالحجاب-harrastuksesta kuitenkin ikäviä harhaluuloja ja siksi suunniteillani onkin luoda värikäs ja söde cat ears -tyylisuunta omg, joka voisi kenties tehdä siitä hyväksytymmän yhteiskunnassa. ^오 ^
"Mikä huivi tarkalleen ottaen on? Huivin käyttämiseksi musliminaisen on peitettävä hänen vartalonsa säädyllisillä vaatteilla, jotka eivät paljasta hänen vartalonsa muotoja vieraiden miesten edessä. Huivi ei rajoitu pelkästään ulkoiseen olemukseen, vaan se sisältää myös kunniakkaan puheen, arvokkaan ja oikeudenmukaisen käytöksen sekä säädyllisyyden ja häveliäisyyden. Tälläistä käytöstä tietenkin vaaditaan myös miehiltä.
Huivi ei estä musliminaisen vapautta tuoda julki omia näkökantojaan ja mielipiteitään, omistaa omaisuutta, kouluttautua ja astua työelämään, tai valita aviomies. Huivi on kunnian ja arvokkuuden teko sekä naisen voimaantumista. Huivi on myös tae sille, että naista ei arvioida hänen ulkonäkönsä perusteella, vaan hänen sisäisen ja henkisen kauneutensa pohjalta. Huivi on vapauttava ja nostaa naisen asemaa vaatien, että häntä ei arvioida seksuaalisin perustein, vaan hänen älynsä kautta. Musliminaiset käyttävät huivia, koska Jumala teki sen heille pakolliseksi Hänen palvontansa muodoksi. Jumala tietää, mikä on parhaaksi Hänen luoduilleen.
Huivi antaa naisille vapauden ottaa aktiivinen asema yhteiskunnassa ja huolehtii samalla heidän säädyllisyydestään. Huivi on tarkoitettu julkiseen elämään, sillä naisten ei tarvitse käyttää huivia kotona perheensä kanssa.Huivi ei symboloi alistamista, tukahduttamista tai vaikenemista. Huivi on ennemminkin suoja alentavia kommentteja, epätoivottuja lähestymisyrityksiä ja epäreilua syrjintää vastaan.
Islamiin kääntyvistä arvioiden mukaan n.75% on naisia! Kääntyisitkö sinä uskontoon, joka alistaa sinua? Seuraavan kerran kun näet musliminaisen niin tiedä, että peittää vain ulkoisen olemuksensa, ei mieltään ja älyään!
"Oi profeetta, kerro vaimoillesi ja tyttärillesi sekä uskovien naisille, että he pistävät ulkoiset vaatteensa ympärilleen astuessaan ulos vieraiden miesten eteen. Tämä on sopivampaa, että heidät tunnettaisiin säädyllisiksi naisiksi eikä heitä ahdisteltaisi"[33:59] "
'
UwU Katinkulta onkin tällaine kittana mini-yhteisö (joka koostuu pääosin vain miusta, administa, eli Aq-sedöstä. xd) Ja olen kirjoitustyylistäni päätellen selvästi joko psykopaatti tai vain aikaani edellä but that’s basically the same thing anyways. Handlaan kunnolla tän web-slangin lol. Mulla on tarkat valintakriteerit tänne ja yksi niistä onkin seuraava ↴
●Ei tyydytä kieliopittomiin yhden lauseen paragraafeihin vaan _VAADITAAN_ pitkiä, kaunokielisiä virtuaalikirjeitä toisiltamme — that’s what we crave from other ppl in order to satisfy our \eccentric* desires. Joten parempi olla edes semi-taitava kynällä tai vähintään omata halua olla, jos haet tänne.Pyrimme ehkäisemään tämmöisien hirmuisten barbaarikeskustelujen leviämistä blockaamalla tämän laimean ilmaisukulttuurin harrastajat:*
-1: ”sain rank 40 CS, ei hax.”
-2: ”nice.”
-3: ”vtut et, kuole pios.”
-1: ”kk.”
#yök - get my meaning? ((;
'
Meille internetin lapsosille enkusta on kehkeytynyt silkka sivistyneistön kieli. Kaikki kielitaidottomat lilliputit jäävät alkeellisine tapoineen Suomi-piireihin, samalla kun kypsempi poppoo matkaa syvällisemmän seuran perässä siirtolaisina ulkomaille. Mutta päätän rikastaa kotimaistakin kulttuuria ja edustaa rakasta kotimaata luomalla meillekin hitusen persoonallisemman kokoontumispaikan! And yeah I know this introduction is very unprofessionally put together but it’s my first time after all I'm just a 18yo kiddo so don’t judge…!
●Ja alaikäraja tänne onkin sitten K16+ btw., ei koska täällä olisi jtn. häröä ei todellakaan siksi XD, vaan koska arvostetaan intellektuaalisia yksilöitä (ja tätä attribuuttia miniskidit eivät valitettavasti pysty usein vain aivokemiallisista syistänsä saavuttamaan.)Ja olemmekin selvästi late-teen / early-adulthood -nuorisoa, joten jos olet ikäloppu, ymmärrän jos kemiamme eivät välttis matchaisi ja näet tämän mainoksen blatant naurettavana but just let us Finnish youngsters do our own thing okay?
'
Uijui en malta odottaa, että päästään justkailemaan harrastuksistamme ja avautumaan ongelmistamme yms. muuta INANAA liibalaabaa. (◉ω◉) (Ja en ole kokenut Discord-ylläpitäjä so don’t expect much. Käyn täällä itsekkin tyyliin 1 kerran päivässä and stuff – at least for now... ̿ ̿ ̿'̿(•_•)= Eikä meillä ole mtn. bottihienouksia tai muitakaan säpinöiviä servuhelyjä, muuta kuin karismaattisuutemme. Höllis tosin saada tänne joku taitava Discord-geek adminstroimaan ja luomaan uudistuksia.)
´
❀❁.。*゚+.*.。 ─── ・ ✾✿❀❁*゚+.*
´
Miten siirryt Katinkulta-ulottuvuuteen?
  1. Lataa Discord ja luo käyttäjä.
  2. Sen jälkeen mene osoitteeseen: "https://discord.gg/Rj2MFk" ja paina "join this server"
  3. Jotta saisit täydet oikeudet palvelimelle tulee sinun ensiksi kirjoittaa esittely
(ja tarkempi ohjeistus löytyy serveristä don't worry.)
´
❀❁.。*゚+.*.。 ─── ・ ✾✿❀❁*゚+.*
submitted by Kitili to u/Kitili [link] [comments]


2019.10.25 09:32 polleybear saappaat Nike Air Max tennarit halvalla -verkkokaupan

Nämä Adidas Cloudfoam QT Speed ​​-kengät ja -saappaat Nike-kulkuneuvojen kengät ja saappaat Zoom-objektiivi Kobe 5 tulee todennäköisesti takaisin Proton-talvikaudeksi. Pari https://www.jimamyymala.com/ paria Kobe Protros Nike raikasta ilmaa Zoom-objektiivi Pegasus kolmekymmentäseitsemän kengää ja saappaita Nike Blazerilla. Pienet kengät ja kengät vain yksi Adidas Climacool 3. 0 L kengät ja saappaat kausi? Tuotteen on oltava Yuletide. Nike Lebron XVI -kenkien ja Instagram-loppukäyttäjän KB824 -kenkien mukaisesti tämä Nike Kobe 5 palaa todennäköisesti Protro-tyyliin tuona talvikautena. Alkuperäinen Nike Kobe 5 'Chaos' debytoi Kobe Adidas X_PLR -kenkien ja -saappaten yhteydessä olevissa jaloissa Bryant yli Yuletide Time -aktiviteetin juuri viime vuonna. Tämä juoksukenkä tuotti myöhemmin seuraavan kerran, marraskuusta kaksikymmentäkuusi, vuosi juuri kulunut. Siinä tapauksessa, että juorut tosiasiallisesti soveltuvat, nämä Nike Kobe 5 'Chaos' -halpahintaiset vanhemmat hanhen kengät ja saappaat palaavat todennäköisesti Adidas Lavish Judge -kenkäkauppoihin yhdellä kertaa, tarkalleen useita vuosia pian sen jälkeen, kun ne ensimmäisen kerran syntyvät. Tässä vaiheessa, jos nämä tiedot Täysin uusi Sense of tasapainon kengän verkkokauppa on yleensä asianmukainen, tulevaisuuden ongelmasi Nike Fresh air Vapormax Lisäksi kengät ja saappaat ovat yleensä todennäköisesti tästä Nike Kobe 5: stä tulee periaatteessa Protro, tuolloin Adidas Yung. -96 Chasm-kengät ja saappaat vai vain erilainen uudelleenjulkaisu? Ainoa ajanjakso todennäköisesti sanoo. Jalustaminen näytti olevan tuottava suoritettavaksi: ehdottomasti ei sanota tilille. Yrittäessään pitämään esineen mutkattomana, Nike jordanien malli ylläpitää ajoneuvojen kengät ja saappaat -verkkokaupan tekijöitä pitäen sitä mahdollisimman mutkattomana. Tarkoituksena näytti olevan rakentaa parhaiten mahdolliset kenttäkiekkokengät. Ehdottomasti ei ole edullisin tapa elää juoksukenkä. Sillikaula auttaa tekemään tekniikasta Nike Lunarlon Pegasus 30X -kengät ja -saappaat ovat yleensä säteittäisiä. Ihanteellinen nopeille kappaleille, alkaa, lopettaa parannusten lisäksi tavalla. Se on pomppiva Zoom-objektiivi Raikasta ilmaa, jonka olen uskonut aikaisemmin sen lisäksi, että olen todella yrittänyt käyttää kaikkia näitä aterioita. Huomattava taso Hex Zoom -objektiivijärjestelmä voidaan sijoittaa Adidas-kenkä- ja saappaat Nike Air Max tennarit halvalla -verkkokaupan takajalaan, jopa niin, että jalat Zoom-objektiivi Raikas ilma on yleensä iso. Tarvitset enemmän kuin suurin osa jalkoista, vaikka oletkin tällä hetkellä rikas. Tämän Zoom-objektiivin raikkaaseen ilmajärjestelmään päälle on sijoitettu jonkinlainen hellä Phyloniin liittyvä laiha suoja, vaikka jonkinlainen Pebax-moderaattori Adidas Samba Nousi kengät ja saappaat, joka yhdistää tämän sohvan vain taitavaan spg-jalkaan.
submitted by polleybear to u/polleybear [link] [comments]


2019.10.08 11:41 masterhillo Hyvät toisten omaisuuden toimittajat: Jos et pidä työstäsi, vaihda sitä.

Tässä säännöllinen "Posti on perseestä" -valitus. :) Tilasin verkkiksestä läjän kodinkoneita. Puolet tilauksesta saapui ajallaan. Vain pienimmät asiat. Sitten mulla oli vielä tulossa pyykkikone, tiskikone ja mikroaaltouuni. Viime perjantaina soittivat, että tuovat illasta. Soittivat uudelleen kahdeksan jälkeen illalla, että eivät kerkeä ja toimitus siirtyy maanantaille. Se oli ihan ok, koska ilmoittivat asiasta. Olin positiivisesti yllättynyt. Vaikkakin lievästi vittuuntunut, koska olin skipannu perjantain pelailut, että ei mee puhelut ja ovikellot ohi Discord möyhkän takia. Viikonloppu meni kivasti, maanantaina soitettiin joskus päivällä, että tavaraa saapuu illasta. No peruin menot ja harrastukset ja odotin koko illan. Yhdeksältä illasta totesin, että tavaraa ei toimiteta, eikä kukaan ole ilmoittamassa muutoksista. Kukaan ei ole tänään ilmoittanut mitään mahdollisesta toimituksesta. Laitoin palautetta jokaiselle toimittajataholle ja puran myös pahaa oloani tänne. Kotiinkuljetus on varmaan ainoa palvelu, jonka paskasta laadusta kukaan ei joudu vastuuseen. :) Mulla alkaa myös puhtaat vaatteet loppumaan. Kohta pitää ruveta nyrkkipyykille.
Tuntuupi vain, että alan työntekijät on liian laiskoja ottamaan nokkakärryä ja kärräämään tiski-/pyykkikonetta hissiin ja ovesta kaksi metriä sisään jossa on torstai illasta asti järjestettynä ollut roimasti tilaa tavaralle.
Teille terveisiä, että toivottavasti joudut helvettiin ja sinun helvetissäsi on yksi loputon ilta ja joudut odottamaan puhelimen ääressä saapuvaa kotiinkuljetusta ikuisesti.
submitted by masterhillo to Suomi [link] [comments]


2019.09.08 07:48 lowresolutionnick /Ihan pirun pitkä avautuminen. Vakava mutta saa vitsailla.

Muiden avautumisista insipiroituteena ajattelin itsekkin avautua. Jotkut yksityiskohdat on muutettuja identiteettini suojaamiseksi.
Kaikki ei rakasta äitejään. Itsellä se on joku säälin, katkeruuden ja välittämisen muoto. Antakaa vähän avaan: Synnyin perheeseen jossa isä oli saatananmoinen autisti mutta fiksu ja äiti taas pirun tyhmä mutta hyvä sosiaalisilta taidoiltaan. Kaikki meni hyvin siihen asti kun äiti oli jättämässä isääni niin isä teki white collar-rikoksen ja sai siitä massia itelleen niin paljon että sai äitini jäämään. Olin tässä vaiheessa viisivuotias. Noh, tämä ratkaisu kesti jonkun pari vuotta ja äiti oli rahojen käyttämisen jälkeen taas jättämässä isääni. Isänihän teki uudestaan samantyyppisen rikoksen ja jäi kiinni, joutu linnaan ja äiti jätti hänet.
Tästä alkoi sitten äitini nuoruuspyöritys. Ensimmäiseksi vietiin jonnekkin Lapin perukoille meidät ja meitä oli tässä vaiheessa se kolme lasta. Uusi puoli-isäni ei tykännyt minusta yhtään ja pyöritteli minua ollessani ihan lapsi. Kai äiti sanoi jotain vastaan mutta oli liian tyhmä ja heikko sellaiseen. Tähän aikaan sisältyy väkivaltaa ja jonkun verran seksuaalista hyväksikäyttöä.
Tätä ei kuitenkaan kuin pari vuotta jatkunut. Siirryimme tästä Etelä-Suomeen uuden puoli-isän luokse. Tämä oli oikein kunnollinen työssäkäyvä kundi mutta äitini repi hänen psyykkeen pirstaleiksi parin vuoden aikana mitä olimme siellä. Äitini jätteli vuokria maksamatta ja kaikkea muuta omituista, jolloin tämä puoli-isä alkoi vetää viinaa kaksin käsin. Eipä mennyt kauaakaan, kun äiti taas sanomatta mitään oli ottanut muuttoauton ja lähdimme ennenkuin hän oli tullut työstä.
Palasimme kotikaupunkiini ja tässä vaiheessa aloin jo ensimmäisellä luokalla olemaan poissa koulusta koska äitini ei tiennyt edes missä lapset menee kouluun. Eipä aikaakaan kun uudet miehet alkoivat taas pyörimään äitillä ja aloitin taas koulun. Jonkun verran kiusattiin uutena lapsena koulussa mutta näin jälkeenpäin voin sanoa että oli itsessä hyvin paljon vikaa tuossa. Tai minkä verran lapsessa nyt voi olla vikaa vanhempiensa jälkeen. Tässä vaiheessa biologinen isäni oli vapautunut vankilasta ja oli eronnut sen ulkomaalaisesta vaimostaan. Tappoi itsensä. Aika vähän muistikuvia näistä vuosista. En kai ollut melkein koko lukuvuonna koulussa ja pääsimme vihdoin sosiaaliviranomaisille. Pitkä prosessi kun kävin perheterapiassa sen puoli vuotta. Kerroin kaiken ja sanoin että haluan pois äitini luota. Kukaan näistä naisista ei ottanut minua tosissaan. Tässä vaiheessa aloin itsekkin jo puhua itsemurhasta. Eikä kukaan ottanut tosissaan.
Mikään ei muuttunut, lähdettiin uuteen asuntoon ja uuteen puoli-isään. Tämä mies oli oikea alkoholisti. Sain jonkun verran kouppaus välineitä uudessa koulussa kun löysin kavereita mutta olin vieläkin hyvin omituinen. Ruokaa ei ollut talossa tarpeeksi tässä vaiheessa kuudelle lapselle. Ostin itselleni mummolta ja vaarilta saamoilla rahalla leipää ja maitoa itselleni jota annoin joskus veljilleni. Ruokaa oli vain vanhemmilleni ja heidän uusille lapsilleen. Tätä ei jatkunut taas hirveän pitkään vaan lähdimme taas asuntoon kun äitini ja alkoholisti-mies olivat saaneet itselleen häädön. Onneksi he erosivat samalla.
Tämän jälkeen kukaan julkinen tai yksityinen ei enää halunnut äitiäni loisimaan omiin kämppiinsä vaan lähdettiin maalle asumaan. Uusi koulu, uudet kasvot taas. Nyt yritettiin taas vähän kiusata mutta olin aika kovettunut tässä vaiheessa ja parin paini kerran jälkeen kukaan ei uudestaan yrittänyt. Tosin ei kiinnostanut enää olla tässä koulussa vaan aloin käymään kotikaupungissani asti koulussa. Koska tässä vaiheessa tein juuri niinkuin itse halusin. Ylä-aste meni juuri niinkuin kaikilla yhteiskunnan alasakilla. Aloin lintsaamaan, vetää kaljaa ja tupakoimaan. Tässä vaiheessä äiti löysi taas uuden miehen ja uusi muutto. Tällä kertaa menimme jonnekkin hevonvitunperseeseen mökkiin jossa ei ollu edes vessaa. Rotat juoksi seinien välissä. Tämä herra oli lestadiolainen ja se näkyi kyllä. Koko paikassa ei saanut olla televisiota paitsi videoita varten (=pornoa koska osasin tiirikoida ikivanhat lukot). Samainen puoli-isä kielti minua menemästä lukioon koska siellä olevat ihmiset ei tee oikeita töitä. Päätös joka tulee kummittelemaan minua vielä.
Tässä vaiheessa mittani oli täysin täynnä ja olin sitä verta paljon saanut mielenlujuutta että karkasin kotoani. Menin mummoni ja vaarini luokse ja nekin oli katsonut meininkiä niin että jotain pitäisi tehdä. Mutta niiden oma lapsi oli tappanut itsensä niin eivät enää uskoneet itseensä. Äitini yritti manipuloida minua takaisin pari kertaa mutta olin koko lapsuuteni katsellut sitä että mikään temppu ei enää minuun tehonnut. Veljeni sai käännytettyä kuitenkin isovanhempiani kohtaan johon päästään vielä. Palasin vanhaan kouluuni ja kaikki meni juuri niinkuin olettaisi. Poltin vähän tupakkaa, join ja juoksin tyttöjen perässä mutta kun menin kotiin niin joku välitti. Se oli kivaa vaikka minua ärsytti. Pelattiin joka ilta vaarin kanssa shakkia ja juteltiin.
Tämän jälkeen lähdin ammattikouluun ja muutin ensimmäistä kertaa omilleni kaverini kanssa. Oli aikamoista juomista koko homma. Olin oppinut koko elämäni lintsaamaan ja näinhän se sitten lopulta meni. Onneksi tuli kutsunnat ja jouduin inttiin. Alkuperäinen suunnitelma oli päästä puolella vuodella mutta lopulta pakotettiin AUK ja siitä sitten RUK. Opetti paljon ja tulin ihan uutena miehenä takaisin. Elämäni vielä hienoin muisto tulla vänrikin nappuloiden kanssa ylennyksestä ja vaari tuli vastaan niin ylpeänä. Hän oli joutunut tulemaan kasarmille koska olin unohtanut siviilikengät, tottakai.
Laitoin elämäni kuntoon, hommasin muijan ja aloin tekemään jotain hanttiraksahommia. Tästä aina ylenin aina vain eteenpäin ja lopulta pääsin eurooppaan isoon teknologiayhtiöön töihin. Tässä vaiheessa vaarini oli joutunut sairaalaan. Kerettiin vielä yksi puhelu tekemään ennenkuin hän kuoli jossa viimeisenä sanoina sanoin äijälle että rakastan sitä. Varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta sitten ihan lapsuuden. Se oli varmaan kovin paikka siihen mennessä.
Siirryin takaisin kotikaupunkiini kun sain työtarjouksen teknologia firmalta siellä. Elämä oli hyvää ja aloin opiskelemaan samalla lääketiedettä töiden ohessa. Yritin pari kertaa lääkikseen enkä päässyt sisälle. Tässä vaiheessa aloitin oikeasti hyvän parisuhteen jossa tuntui että tuon kanssa menen naimisiin.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan; saamme uuden pomon ja se alkaa tekemään töistämme aina vain vaikeampia. En ole tottunut elämäni aikana olemaan hiljaa tollaisissa tilanteissa, avaan suuni pariin otteeseen. Joudun uusien pomojen silmätikuksi ja alkavat tosissaan hiillostamaan minua pihalle. Saattoivat joskus esimerkiksi soittaa työterveyteen ettei minulla ole asiaa sinne tai nuhdella minua kaikkien kuullen. En taivu.
Keksivät lopulta syyn irtisanoa työsuhteeni ilman varoitusta ja vien asian liittoon. Tässä kuitenkin kestää vuosia. Vaivun masennukseen ja otan painoa. Yritän uudestaan lääkikseen ilman tulosta ja asiat alkaa olla todella huonosti. Ainoa hyvä parisuhteeni loppuu. Joudun muuttamaan kaverin luokse koska en edes pysty etsimään itselleni kämppää. Otan lisää painoa ja öisin kun en saa nukuttua alan googlettelemaan tapoja kuinka tappaa itseni helposti.
Tätä jatkuu pari vuotta, yritän parhaani mukaan lukea vieläkin lääkikseen tuloksetta. Ammattikoulun todistuksella, kiitti äiti. Tässä vaiheessa alkoi usko ruveta loppumaan kaikkeen mutta eräs kaveri ketä olin auttanut ja oli muuttunu hipiksi tarjosi psilobiinisieniä. Olin lukenut niistä ja ajattelin että mikäs tässä konkurssissa. Auttoivat, näin kauniita ja hirveitä asioita mutta loppui itsemurhan ajatteleminen.
Olin asunut veljeni kanssa samassa kämpässä mutta nyt hän päätti puukottaa minua selkään ja irtisanoi oman sopimuksensa niin että jouduin maksamaan koko vuokran yksin ja jouduin muuttamaan omaan autooni. Sisaruksista sen verran että kaikilla on enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia, mutta oman ainoan biologisen veljen kanssa ei olla puhuttu 10 vuoteen koska vaarini kuoleman jälkeen alkoi sen muistoa paskomaan.
En jäänyt kuitenkaan kodittomaksi mutta asiat nyt olivat semiperseellään vieläkin. Kaveri tarjosi uudestaan sieniä. Se oli sellainen kokemus että en voi sitä kuvailla. Laihdutin 20 kiloa ja aloin lukemaan tosissaan pääsykokeisiin, ja pääsin lääkikseen. Tämän jälkeen jouduin vihdoin oikeuteen tästä työtaistelusta. Yritys mitä oli vastassa oli yksi maailman isoimpia firmoja ja lakiedustus oli Suomen kovinta. Voitin.
Aloitin koulun ja tein syksyn aikana 50 opintopistettä. Elämällä on kuitenkin toisia suunnitelmia. Mummoni joutuu sairaalaan ja alkaa olemaan todella huonossa kunnossa. Käyn katsomassa opintojen ja töiden ohessa viikottain. Viimeinen kun näen niin puhutaan monta tuntia ja pidän häntä sylissä, pyytää että lasken hänet makaamaan ja kuolee siihen.
Vajoan. Mikään ei tunnu enää miltää. Kaikki ihmiset ketkä on olleet minulle tärkeitä ovat kuolleet. Lopetan kursseilla käymisen. Yöt menee taas itsemurhaa ajatellessa. Soitan kaverille että voitko hommata minulle taas sieniä.
Nyt on pari viikkoa siitä kun kävin. Oli erittäin kaunis trippi ja aloin taas laihduttaamaan, ehkä löydän taas sen elämän kipinän mutta en halua enää kuolla. Nyt olen jo vanha mies mutta kohta kouluun takaisin ja ehkä se elämä tästä :)
Kiitos kun luit.
TLDR: Kukaan ei puuttunut äitini ääliömäiseen käytökseen joka tuhosi kaikkien hänen lastensa elämän enemmän tai vähemmän. Itsemurhan ajatteliminen ja siitä sienillä ylitsepääseminen. Ehkä poistan kun tulen liian tietoiseksi tästä.
submitted by lowresolutionnick to Suomi [link] [comments]


2019.08.27 19:05 mythoplokos Onko äänessä perussuomalainen vai islamisti? Testaa, tunnistatko!

HUOM: kirjoitin tämän eräälle proggikselle aika pian 2019 vaalien jälkeen, jonka takia esittelyteksti on vähän vanhentunut, mutta tämän eilisen keskustelun ja yleisön pyynnöstä, päätin postata. Toisaalta, kuten tämän päivän etusivusta näkee, persut osaavat pitää rouhean retoriikkansa aina ajankohtaisena! Pakollinen disclaimer löytyy kommenteista.

Onko äänessä persu vai islamisti?

Arvaa, kenen suusta nämä mietelmät väärinajattelijoista, afrikkalaisista ja homoavioliitoista ovat peräisin!

Suomen kansa on puhunut, ja maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi on noussut Perussuomalaiset, joka kutsuu lukemaan vuoden 2019 vaaliohjelmaansa iskulauseella “Suomen valtio on olemassa suomalaisia varten, ja sen täytyy aina huolehtia ensisijaisesti suomalaisista.” Monet persujen edustajat ovat erityisesti halunneet suojella Suomea “islamisaatiolta”, eli heidän mielestään väkivaltaisen, keskiaikaisen ja ei-suomalaisen terroristikulttuurin tuomiselta Afrikasta ja Lähi-idästä Suomeen, ja he kokevat olevansa ainoa puolue, joka ottaa todesta suomalaisten, länsimaisten arvojen perinteiden suojelemisen maahanmuuttajien tuomilta ulkopuolisilta moraalisilta ja konkreettisilta uhkilta.
Mutta mitä nämä persujen “suomalaiset arvot” oikeastaan tarkoittavat? Eroaako se tosiaan fundamentalististen islamistien pelon ja väkivallan lietsomisesta väärinajattelijoita, vähemmistöjä ja naisia kohtaan, joka perustuu mm. uskontoon ja muukalaisfobiaan? Tämä pitää testata! Inspiroiduin Surreyn yliopiston 2011 tutkimuksesta, jossa kokeiltiin, osaavatko ihmiset erottaa toisistaan raiskaajien lausunnot ja miestenlehdistä poimitut sutkautukset (spoileri: eivät osanneet).
Alla on sekaisin lausuntoja fundamentalistisilta muslimeilta ja islamistisilta terroristijärjestöiltä, sekä Persujen tuoreilta kansanedustajilta. Ettei peli olisi liian helppo, olen editoinut ilmiselvät viiteryhmät neutraaliksi (esim. ei-muslimit, ateistit, vihervasemmistolaiset, monikulttuurisuuden kannatus = “väärämieliset”), maiden nimet ja muut vihjeet pois.
Kuinka hyvin sinä erotat persut ja islamistit toisistaan? Kommentoi alle!!
  1. “Maallemme on vain yksi ainoa vaihtoehto. Joko afrikkalainen barbarismi, joka arabialaisten ketvottelemana raukeaa saumoistaan ja syöksyy lumivyörynä rajojen yli maahamme, tai sitten me palautamme maahan jämerän johdon, ja pistämme sotilaamme rajoille, ja annamme maamme hengittää vapaana Afrikasta tuodusta sosiaalisesta taantumistilasta."
  2. "Mitä vähemmän maassamme on väärämielisyyden lähettiläitä, sen parempi. Mitä vähemmän meillä on väärinajattelijoita, sen turvallisempaa… Väärämielisyys pitää kitkeä maastamme pois."
  3. "Poliittiset turvapaikanhakijat ovat huolissaan tästä hallitsemattomasta invaasiosta, joka maahamme tuli... Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos tänne naapurimaasta tulee joku henkilö. Heidän on tänne helppo sopeutua. Heidän uskontonsa on hyvin meidän uskontomme kaltainen. …. turvapaikanhakija kertoo, että osa heistä tuli tänne turistiksi, osa raiskaamaan.... Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ”Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.” Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa."
  4. “On selvää, että niin kauan lapsiamme raiskataan ja läheistemme ympärillä vaanii väärinajattelijoiden kultti, kunnes kaikki kymmenet tuhannet ei-halutut poistetaan maastamme tai vaihtoehtoisesti suljetaan tavalla tai toisella yhteiskunnan ulkopuolelle.”
  5. “Älkää alistuko tämän yhteiskunnan edessä esimerkiksi sateenkaariaatteelle, vaan pitäkää Pyhästä Sanasta kiinni. Pitäkää Jumalan sanasta kiinni. Se on rohkeutta, ja sitä me teiltä odotamme.”
  6. "Saksalainen natsismi ei olisi koskaan onnistunut vakiinnuttamaan itseään ilman teoreettista panosta Fichteltä, Goethelta ja Nietzscheltä, sekä Hitlerin ja hänen toveriensa nerokasta ja voimakasta johtoa."
  7. "Avioliitto on naisen ja miehen välinen instituutio, Aatami ja Eeva, ei Aatami ja Eero / Muhammed ja Ahmed.”
  8. “[Homoseksi] on syntiä ja Jumala tuomiopäivänä kysyy, miksi näin teitte.”
  9. “Nainen luotiin maan kansoittamiseen, niinkuin mieskin. Mutta, niin kuin Jumala halusi, hänet luotiin Aatamista ja Aatamille. Luoja määräsi, että hänellä ei ole suurempaa velvollisuutta kuin olla vaimo hänen aviomiehelleen.”
  10. “Olen edelleen ja tulen jatkossakin olemaan vilpittömästi ja täydestä sydämestäni sitä mieltä, että jos naishenkilö, joka vastustaa omaa poliittista kantaani, tulee raiskatuksi, se on iloinen asia.”
  11. [“Väärää” ihmisryhmää edustavien rakennus palaa maan tasalle] “Aivan mahtavaa. Jumala on olemassa. Rukouksiini on vastattu.”
  12. "Älkää luulko, että tämä sota, jota me nyt käymme on vain meidän järjestömme. Se on kaikkien oikeamielisten sota yhdessä. Se on jokaisen oikeinajattelevan sota kaikkialla, ja meidän järjestömme on vain sodan airue. Se ei ole sen vähempää kuin uskon ihmisten sota kaikkia vääräuskoisia vastaan."
  13. “Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansakunnasta, joka nujertaa tämän väärämielisyyden painajaisen. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, puhkeaa pian miljooniksi osiksi. Elämme hyvin vaikeiden aikojen puristuksessa. Nämä ovat päiviä, jotka jättävät ikuisesti jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Uskon vahvasti taistelutovereihimme. Taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden aidon kansakunnan puolesta. Voitto on oleva meidän."
  14. “Myös seksuaalinen vapaus kiiltää kullan lailla. Sitä markkinoidaan taivaana....Aikakirjat tulevat aikanaan jälleen osoittamaan sen, että asettamalla itsensä, himonsa ja halunsa kaiken keskipisteeksi, yhteiskunta niittää sitä, mitä kylvää.”
Oikeat vastaukset lähteineen tässä Google Docissa.
submitted by mythoplokos to Suomi [link] [comments]


2019.08.02 08:01 Scantis Mörön Loitsu

Pitkän tauon jälkeen julkaistaan uusi mörkö tarina ( Linkki YouTube videoon alhaalla )

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.

Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"

Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.

He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.

" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.

Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.

Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.

Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.

Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.

Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.

Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.

Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".

Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.

Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".

Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".

Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.

Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.

Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.

Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.

Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.

Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.

Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.

Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "

Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Mi nulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.

YouTube ; https://www.youtube.com/watch?v=RDO6N_B7DRw&lc=z23cflphfnvyyd4pw04t1aokgsvrzoaa1pjattw125wzrk0h00410.1564685229673331
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2019.06.02 14:48 PPpuolue Pakkoruotsi pois puolue

Hei kaikille.
Hallituksen päätös lisätä ruotsi pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin on vakuuttanut minut siitä, että tämänhetkinen populisi-demokraattinen järjestelmä ei aja kansan etuja ja se tarvitsisi raikkaan tuulenpuuskan uudenlaista henkeä.
Ehdotukseni on perustaa uusi puolue: Pakkoruotsi pois puolue.
Puolueen kanta: Pakkoruotsi pois.
Puolueen vastaus jokaiseen kysymykseen: Pakkoruotsi pois.
Nykyisessä järjestelmässä ainoa toimiva keino vaikuttaa politiikkaan sen ulkopuolelta on äänestää ehdokasta. Ehdokkaat kuitenkin ovat monista kriittisistä asioista sinun kanssa erimieltä, tekevät lehmänkauppoja ja eivät pidä lupauksiaan. Tämä puolue tekee tähän muutoksen sillä, että se ajaa vain ja ainoastaan yhtä kantaa: Pakkoruotsi pois.
Ajatukseni olisi siis luoda täsmäpuolue, tai kuten itse sitä kutsun ”torpedo puolue”, jolla on vain yksi poliittinen kanta: Pakkoruotsi pois.
Minä itse olen jo vuosia sitten menettänyt uskoni politiikkaan ja vuosi vuodelta käyn ykä kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Sydämeltäni olen kuitenkin optimisti, ja uskon että me pystymme parempaan ja asiat pystyvät toimimaan paremmin. Torpedopuolueet ovat ajatus, joka voisi toimia myös monen muun asian hyväksi, ja voisi uudistaa Suomalaista poliittista järjestelmää parempaan suuntaan.
Puolueen pystyttämiseen tarvitsen 5000 kannattajakorttia. Kortin voi täyttää osoitteesta https://vaalit.fi/documents/5430845/7657340/A4-kokoinen+kannattajakortti/92e428ae-1121-4466-b4cc-3ae41534e9c0/A4-kokoinen+kannattajakortti.pdf (yhdistys: pakkoruotsi pois puolue [yhdistysrekisteri ote vireillä]) ja sen voi lähettää osoitteeseen: [[email protected]](mailto:[email protected])
Kiitoksia lukemisesta ja luodaan yhdessä parempi Suomi!

Jos sinulla on kysymyksiä pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan kommenteissa.
submitted by PPpuolue to Suomi [link] [comments]


2019.04.12 11:57 Scantis Mörön loitsu

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.
Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"
Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.
He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.
" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.
Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.
Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.
Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.
Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.
Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.
Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.
Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".
Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.
Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".
Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".
Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.
Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.
Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.
Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.
Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.
Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.
Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.
Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "
Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Minulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2019.01.10 16:39 Blue_Congo Satunnaista kelailua mediasta ja Ylen mahdollisuuksista?

Meillä on veroilla rahoitettu mediatalo. Tämän suurin mahdollisuus on taloudellinen riippumattomuus ja teoriassa Yle voisi uutisoida vaikka yhdestä käpylehmästä seuraavat 10 vuotta, ilman että se vaikuttaisi sen toimintaan.
Spekulaatiota ja täysin epäoleellisia uutisia löytyy mediasta useasti, enkä ole mikään asiantuntija Ylen journalismin suhteen. Mutta aina luotettavaan perstuntumaan tukeutuen, koen Ylen ainakin "pehmentävän" monia uutisia, aivan kun me kansalaiset emme kestäisi totuutta tai ylireagoisimme siihen. Haluan myös korostaa, että monet muut mediatalot eivät ole sen parempia. Se miksi puhun tässä Ylestä on sen erilainen rahoitusmalli ja sen tuomat mahdollisuudet.
Yle toitottaa monesti medialukutaitoa ja aiheestakin. Monet menneisyydestä totuutena pitämäni asiat ovat muuttuneet tarkemman lähdekritiikin avulla ja en varmasti ole ainoa jolle näin on käynyt. Ehkäpä journalismin etiikkaa venytetään taloudellisen etujen tavoittelun vuoksi, kuka tietää? En usko, että kovin moni ihminen antaa Ylen uutisoinille täydet 5/7, mutta jos Yle on kansallisten verorahoilla toimiva lafka, eikö meillä pitäisi olla sananvaltaa sen toimintaan?
Halusin esittää teille kysymyksen, jos meillä olisi valtaa Ylen toimintaan millä tavoin te parantaisitte yhteisen mediatalomme toimintaa?
Itse olen yhtenä vaihtoehtona kelaillut, että Yle voisi rahoituksensa vuoksi hyvinkin toimia jonkinlaisena medialukutaitoon erikoistuneena laitoksena ja tiennäyttäjänä. Miksei sen toiminta voisi perustua tuomaan julki kaikkien osapuolien tuomia näkökulmia, mutta oikeasti perusteellisesti ja useammasta näkökulmista. Se voisi käyttää resurssejaan siihen, että se valaisisi kaikenmaailman elämänkoululaisten tai viherkommunistikuplapullamössökaupunkilaisten maailmankatsomusta tuomalla heidän näkemyksensä esiin avoimesti, olivat ne mielipiteet sitten kuinka typeriä tahansa. Ehkä se voisi vain linkata eri viestimien uutisia ja linkittää ne samoihin lankoihin, joissa asiantuntijoita eri aloilta, ikäluokista ja kaikenlaisista kuplista analysoisivat kyseessä olevaa uutista tai kysymystä? Eikö omia näkemyksiään tehtailevia mediataloja ole jo tarpeeksi? Sen ei tarvitsi yrittää olla oikeassa tai katsoa maailmaa mustavalkoisin lasein. Se voisi myöntää useimmissa asioissa olevan monia puolia. Maahanmuuttajista tulee ongelmia ja ratkaisuja ongelmiimme, globalismi on hyvästä osassa asioissa ja nationalismi osassa. Amerikkaa voi käyttää esimerkkinä mihin poliittinen polarisaatio ja eriarvoisuus johtaa, mutta voitaisiin myös välillä muistaa että kyseessä on vain yksi vieras valtio muiden joukossa ja vieläpä huonosti toimiva sellainen. Me kaikki olemme aika sekaisin tässä atk-maailmassa, emmekä osaa tai ehdi käsitellä sitä loputonta datavirtaa, joka meitä päivittäin kohtaa. Tarvisemme suodatimen. Suodattimen joka kiteyttää maailmantapahtumia sellaiseen muotoon, että se on kaikkien ymmärrettävissä. Meillä pitäisi olla jokin kanava, joka yhdistää maaseudulla yksinasuvan 65+ vuotiaan äänestäjän maailmankatsomuksen ja Punavuoressa asuvan perheen näkökulmat. Suomi tulee polarisoitumaan yhä enemmän, mikäli Ylen puoli yhdeksän uutiset eivät kerro ikääntyvälle kansallemme mitä kaikkea maailmalla oikein tapahtuu? Kuinka moni +65 vuotias ymmärtää digitalisaation tuomat mahdollisuudet? Ymmärtääkö Eiran kerma millaista on elää Kemijärvellä työttömänä? Eikö Ylestä voitaisi muokata meille valtakunnallinen informaatiosuodatin tai jotain sen kaltaista?
submitted by Blue_Congo to Suomi [link] [comments]


2018.11.26 15:58 marraskuunpoisheitto Avun hakeminen Suomessa: kun "aion tappaa itseni" ei ole riittävän hyvä avunhuuto

Pari asiaa näin alkuun: tämän postauksen tapahtumista on hetki aikaa, joten voi olla että olen unohtanut asioita tai muistanut jotain väärin. Tämä on myös tietysti vain oma versioni tapahtumista ja voi olla, että toisten osapuolten versio auttaisi selittämään asioita, joita en itse tässä ymmärtänyt.
En yritä tällä postauksella onkia mitään kummempaa sympatiaa tai myötätuntoa. Enemmän haluan vain jakaa tarinani ja mielellään kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä psykiatrisesta hoidosta Suomessa, jos tämän erittäin pitkän postauksen sattuu lopulta lukemaan useampi kuin kaksi ihmistä.
Taustaa: olen parikymppinen helsinkiläinen joka sai diagnoosin pitkäaikaisesta masennuksesta viime syksynä sen jälkeen, kun sain psykiatrian poliklinikalle lähetteen. Olotila on siitä sitten tasaisen mukavasti lähtenyt laskemaan mm. sen takia, ettei sopivaa lääkitystä tunnu löytyvän. Yleisesti ottaen olen kuitenkin ollut tyytyväinen hoitooni, etenkin hoitavaan lääkäriin joka on aivan mahtava, mutta seuraavat tapahtuvat jättivät itselle vähän hämmentyneen fiiliksen.
Alkusyksystä oma olo lähti huomattavasti pahenemaan siihen pisteeseen asti, että aloin suunnitella omaa itsemurhaani. Tutkin parhaita keinoja ja valitsin lopulta itselle sopivimman sen perusteella, että epäonnistumisen riski oli siinä suhteellisen pieni ja tarvikkeet löytyivät minulta jo kotoa. Itsemurha-ajatukset olivat jokapäiväisiä ja huonoimpina hetkinä lohdutti ajatus siitä, ettei tarvitsisi kestää enää kauaa. En ollut vielä valinnut varsinaista päivämäärää elämäni päättämiselle sillä olen läheinen perheeni kanssa ja ajatus heidän satuttamisestaan olikin ainoa, joka minua vielä jarrutti. Uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen tilanne muuttui kuitenkin akuutiksi enkä oikein enää nähnyt muuta tietä ulos. Perheen takia oikeastaan lähdinkin sitten polin kiirevastaanotolle, kun yhtenä päivänä alkoi tuntua siltä että nyt se päivä on koittanut.
(Kiirevastaanotto on polin potilaille tarkoitettu palvelu, johon kuka tahansa voi tiettyyn kellonaikaan hakeutua ilman ajanvarausta. Vastaanottava lääkäri ei yleensä ole oma hoitava lääkäri, eikä ollut minullakaan. Paikalla sattui kuitenkin olemaan oma sairaanhoitajani.)
No, sinne sitten menin ja hetken odottamisen jälkeen pääsin tapaamaan lääkäriä. Selitin hänelle tilanteen: on todella vaikeaa ja pelottaa oikeasti että tulen tappamaan itseni. Lääkäri sitten selitti että kyseessä on todennäköisesti juuri aloitettu uusi lääke, mistä olimme samaa mieltä, sillä mitään muuta laukaisevaa tekijää ei tuntunut löytyvän. Lääkäri kuitenkin vaikutti vähättelevän tilannettani, ja vastaukseksi avunpyynnölleni sain tokaisun, että ”ole kärsivällinen”, ja myös sanan ”kärsivällinen” etymologian sekä suomeksi että englanniksi (englanniksi potilaat ovat ”patients” eli kärsivällisiä, höhö). Sairaanhoitaja oli lääkärin kanssa samoilla linjoilla ja sanoi että sinullahan on myös tuossa parin päivän päästä aika tänne eli kaikki on hyvin.
Myöhemmin katsoin Kannasta että mitä lääkäri oli tapaamisesta kirjoittanut:
”Tavataan potilasta yhdessä sh Maija Meikäläisen kanssa. Tuo esille ahdistuksen lisääntymisen essitalopraamin aloituksen jälkeen. Kerron, että tämä kuuluu asiaan ja menee ohi.”
En tiedä että miten tässä onnistui menemään näin totaalisesti sukset ristiin, sillä ilmaisin erittäin selvästi tilanteeni vakavuuden ja sen, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään pieni ahdistuksen lisääntyminen. No, tämän perusteella lääkäri kuitenkin lähetti minut kotiin sanottuaan, että minun tulee nostaa kyseistä lääkitystä.
En onneksi jäänyt kotiin yksin. Muuten olisin varmaan oikeasti tappanut itseni. Ystävä tuli hakemaan luokseen ja sen jälkeen soitettiin ensin terapeutille joka neuvoi lähtemään päivystykseen (tarjoutui myös soittamaan ambulanssin, mutta päädyttiin siihen lopputulokseen että kykenen menemään sinne itse), ja sen jälkeen soitettiin isovanhemmille jotka lupautuivat tulemaan mukaan tueksi, sillä olin itse siinä vaiheessa niin poikki etten olisi yksin jaksanut selittää tilannetta uudestaan toiselle lääkärille.
Päivystyksessä pääsin nopeasti psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Hän otti tilanteeni vakavasti ja oli myötätuntoinen. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen fiilis, että juttelen toisen ihmisen kanssa ja että minua oikeasti nähdään ja kuullaan. Isovanhempien läsnäolo auttoi paljon, sillä he kykenivät sanomaan kaiken, mitä minun oli vaikea siinä hetkessä pukea sanoiksi. Omien itsemurhasuunnitelmien kertominen perheen läsnäollessa tulee varmaan olemaan yksi vaikeimmista asioista jonka olen joutunut tekemään, mutta olen tyytyväinen että tein niin. Isovanhemmat pitivät puoleni, kun päivystävä lääkäri olikin sitten sama kuin kiirevastaanotolla ollut. Hän ei aluksi tuntunut ymmärtävän, että ihan aikuisten oikeasti tulen tappamaan itseni jos tästä kotiin lähden. Vasta, kun suoraan sanoin että hänen ehdottamansa pitkäaikaiset suunnitelmat eivät tule toimimaan jos olen kuollut ennen kuin ne edes alkavat, tuntui hän ymmärtävän kuinka vaikeaa minulla oikeasti on (vaikkakin hieman vastahakoisesti).
Sain lähetteen osastolle jossa sitten olin hetken aikaa. Osastojakson jälkeen olotila oli sellainen, että jo kykenin olemaan yksin kotona. Tapasin omaa lääkäriäni ja teimme uuden suunnitelman. Kyseinen lääke lopetettiin eikä sitä todellakaan lähdetty nostamaan. Sain tilalle toisen lääkkeen. Tällä hetkellä tilanne on suhteellisen vakaa: en voi hyvin mutta en myöskään sietämättömän huonosti. Kykenen tekemään jokapäiväisiä asioita ja minulla on jopa joitakin hyviä hetkiä.
Motivaatio kirjoittaa tämä postaus syntyi, kun tänään näin uutta sairaanhoitajaani. Olin pyytänyt työntekijän vaihtoa sillä koin terapeuttini ja lääkärini kanssa juteltuani, että vanhan sairaanhoitajan vaihtaminen olisi tämän (minulle jokseenkin traumaattisen ja uuvuttavan) episodin jälkeen hyvä idea. Uusi hoitaja kysyi minulta sitten syytä vaihtoon ja selitin tilanteen. Vastaukseksi sain ”no, olisin minäkin sanonut vaan että ole kärsivällinen”. Sain myös muita vinkkejä, joiden tulisi ilmeisesti auttaa itsetuhoista ihmistä: ”kyllä se elämä kannattaa elää loppuun asti”, ”ei kannata luovuttaa” ja ”itsemurha on sellainen lopullinen ratkaisu”.
Kysyin sitten häneltä että mitä jatkossa teen, jos joku päivä taas herään ja päätän, että tänään minä kuolen. Että onko tämä nyt se virallinen vastaus, jonka tulen saamaan jos lähden taas uudestaan vastaanotolle apua hakemaan. Vastaukseksi sain suunnilleen ”mitä muuta haluaisit vastaukseksi? Eikö tämä riittänyt?”
En ihan tiedä, että mitä olin olettanut tapahtuvan. Ehkä olin virheellisesti luullut, että saisin jotain muutakin apua kuin tyhjää sanahelinää. Tietysti lopulta sain apua, mutta vain isovanhempieni johdosta. He pitivät puoleni siinä vaiheessa, kun olisin itse lähtenyt kotiin ja tappanut itseni.
Koko tilanteesta jäi sellainen mielikuva, ettei moni psykiatrisen hoidon työntekijöistä tunnu ollenkaan ymmärtävän itsetuhoisen ihmisen ajattelutapaa ja tunnemaailmaa. ”Ole kärsivällinen” ei auta siinä vaiheessa, kun kaikki toivo on menetetty. ”Elämä kannattaa elää loppuun asti” ei ole lohdullinen ajatus silloin, kun elämältä ei enää odota mitään hyvää. ”Itsemurha on lopullinen ratkaisu”? Jes, sitähän tässä juuri haetaankin.
Vähän sen takia tämän postauksen teinkin. Millaisia kokemuksia teillä on julkisen puolen hoidosta mielenterveyteen ja etenkin itsemurhaan liittyvissä asioissa? Onko tällaista ajattelutapaa havaittavissa yleisesti, vai onko teillä erilaisia kokemuksia vastaavista tilanteista? Ja jos joku sattuu tämän aiheen parissa työskentelemään niin siitäkin kuulisin mielenkiinnolla, sillä näissä tilanteissa on varmasti paljon taustalla tapahtuvia asioita joita en tiennyt ja joita en välttämättä tässä ymmärtänyt.
submitted by marraskuunpoisheitto to Suomi [link] [comments]


2018.10.30 13:25 Pilvilaiva Pieni HOAS-rant

Elikkäs, muutin tuossa elokuussa Helsinkiin opiskelemaan. Veli oli pitkään pelotellut HOASin sotkuisita solukämpistä ja antisosiaalisista kämppiksistä, ja ei se pelottelu yhtään laantunut, kun elelin elokuun viimeiset viikot hänen nurkissaan. Onnekseni sain tuona aikana osakunnan kautta yksiötarjouksen, jonka otin vastaan välittömästi. Harmikseni kuitenkin pääsin muuttamaan tuohon yksiöön vasta lokakuussa, mutta tuolloin uskoin, että ei se kuukausi ole paha paskaisimmassakaan läävässä.

Kun kuu vaihtui ja koitti muuttopäivä, lähdin suhteellisen lepoisin mielin roudaamaan matkalaukkujani kohti uutta väliaikaiskotia. Jo ulko-ovella olivat vastassa ylipursuava roskapönttö ja eilisillalta jääneet oksennuksen rippeet. Siinä alkoi aueta naiiville totuus opiskelijaelämästä solussa. Kun pääsin asuntoon, näytti kaikki päällisin puolin ihan kelvolliselta eteisen kulahtaneiden kenkien kasaa lukuun ottamatta. Sain tavarat pieneen huoneeseeni ja siellä sain sukanpohjiani vilkaistessa todeta, kuinka helvetin likaisia kaikki tämän asunnon lattiat olivat (Yritin tätä loppumuuttoa ennen korjailla. Laskua siivouksesta ei tullut, joten taisin onnistua.). Niin vessassa kuin suihkussakin odotti märkien mustien karvojen koristama lavuaari, ja kaapista yksi homehtuva pyyhe. Kämppiksiin pääsin tutustumaan vasta viikon mittaan ja eivät he yhtään hassummilta tyypeiltä vaikuttaneet (Ainoa asia, mistä voin valittaa, on toisen tapa jättää puolillaan olevia maitopurkkeja kaappiin. Jääkaappiin ensikertaa vilkaistessani huomasin siellä olevan peräti tusina sinistä maitopurnukkaa. Joistain oli mennyt päiväys heinäkuussa, peremmällä oleviin en kehdannut edes vilkaista.).

Kuukausi meni kärvistellen. Oli flunssaa ja kylmiä öitä ilmapatjalla, eikä rasvaisessa keittiössä rasvaisilla pannuilla kehdannut alkaa kokkailemaan. Muuton päivä koitti jälleen, ja nyt pääsemme itse rantin ytimeen. Tänään aamulla räpsähti tilille vihdoinkin vuokratakuu. Vitutus iski heti, kun näin että summasta uupui lähes 70€. Luulin, että minua kuukauden verran asustellutta rankaistiin tuon ikilikaisen kämpän siivottomuudesta, mutta vielä mitä. Siivouksesta ei ollut tullut valituksensanaakaan. Sen sijaa verkkopankissa luki viestikentässä "-66€, verhojen ja lampun poisto". Verot ja kattolampun kupu, johon tässä nyt viitataan, olivat huoneessa jo minun sinne muuttaessa. Huone on ensimmäisessä kerroksessa vailla sälekaihtimia, joten oletin sen olevan vain luonnollista, että HOAS haluaisi tarjota köyhälle opiskelijalle hieman yksityisyyttäkin (huoneen oven alla oli melkein miehenmentävä rako, joten kämppisteni illanvieton äänet kantautuivat aina korviini). Kattolamppua nyt kaltaiseni vanhempien luona koko lyhyen elämänsä asunut ei olisi ikimaailmassa osannut epäillä. Jos siinä olisi ollut vaikka kukkakuosi niin sitten, vaan ei, vaalea lamppu katosi katon ja seinien likaiseen valkeuteen. Epäilen, että verhot ja lamput ovat laskuistani huolimatta vielä seuraavaakin asukasta vastassa.

Olen kiitollinen, ettei HOAS onnistunut nyhtämään köyhältä opiskelijalta enempää. Olen kiitollinen, ettei minun todennäköisesti enää koskaan tarvitse asua solukämpässä. Olen kiitollinen osakunnasta ja sen siisteistä yksiöistä.

[Rant over]

Millaisia kokemuksia muilla on ollut HOASsta ja vakuuvuokrista?
submitted by Pilvilaiva to Suomi [link] [comments]


2018.10.16 20:10 matsnorberg Jouluaatto Sundsvallissa

Hello guys!
Someone who wants to correct a little story?

Jouluaatto Sundsvallissa
Kun olin lapsi, asuin Sundsvallissa äidin kanssa. Jouluaattona heräsin varhain jännityksen tunteen valtaamana. Oli aivan pimeää ja hiirenhiljaista, kun kömmin sängystä ja kapusin kerrossängyn tikapuita alas. Äidillä oli tapana piilottaa yksi lahja minun etsittäväksi. Lisäksi olohuoneen pöydällä odotti aina suuri herkkuvati. Siellä oli piparkakkuja, pullia, marsipaanimakeisia, nekkuja, appelsiineja ja pullo limua. Tullessani olohuoneeseen äiti oli jo hereillä ja joulukuusi loisti nurkassa.
Kun olin syönyt aamuherkkuja, aloitin piilotetun lahjan etsimisen. Vain yksi lahja annettiin aamulla. Loput jaettiin illalla, kun me kaikki olimme kokoontuneet mummon taloon viettämään juhlaa.
Sitten alkoi pitkä tylsä päivä kun voisi vain odottaa illan tulemista. Äiti jankutti koko ajan, että kylpisin ja laittaisin itseni hienoksi ja siivoksi. Sitten tuli vihdoinkin ilta, ja me kävelimme mummon luokse viettämään joulua perheen ja sukulaisten kanssa.
Juhlissa oli mummo ja vaari, äiti ja minä, Åsa-täti ja hänen miehensä Rolf, Anna-täti, joka oli mummon sisko, ja Fanne, vaarin äiti, joka kuoli kun olin 10 vuotta vanha. Joskus jouluna kävi myös minun toinen tätini, Marianne, meidän luonamme. Marianne ja hänen miehensä, Göran, asuivat Tukholmassa. Nyt alkoi iloinen ja herkullinen jouluateria, jolla oli tarjolla muun muuassa sillejä, punajuurisalaattia, prinssinakkeja, lihapullia, janssoninkiusausta ja monta muuta ruokalajia.
Aterian jälkeen me asetuimme odottamaan Joulupukkia. Kyllä minä tiesin Joulupukin olevan vain ihminen, joka oli yllään hassuja punaisia vaatteita, mutta esitin sentään luulevani hänen olevan todellinen, koska aikuiset odottivat sitä minulta. Sitten hän tulikin suurine säkkeineen ja kysyi, oliko kilttejä lapsia. Totta kai oli ainakin yksi kiltti lapsi, mutta aikuisetkin saivat lahjoja.
Sitten me ryhdyimme avaamaan lahjoja. Se oli ilon ja jännityksen hetki. Sain yleensä monta lahjaa, koska olin perheen ja lähisuvun ainoa lapsi. Äiti jankutti minulle, että oli tärkeää lukea tarkasti lahjoihin liittyvät nimikirjoitukset, jotta voisin kiittää oikeaa henkilöä lahjoistani.
Juhlista loppui kahvi ja pulla, mutta olin siihen menessä niin kylläinen, etten saanut palaakaan suuhuni. Sitten oli aika palata kotiin. Jouluaatto oli lopussa, ja seuraavaan jouluun oli pitkä aika.

submitted by matsnorberg to LearnFinnish [link] [comments]


2018.06.30 14:17 AmaBellend EU on hyvä sellaisenaan, mutta federaatio on huono idea.

Selitän syyni. Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä asiasta, joten aattelin tehdä tän ketjun tänne. Sori jos on pitkä.
Tämän hetken EU on jaettuna 27 valtioon. Ne rajat jotka ne valtiot jakaa ei ole shengenistä huolimattakaan vain teoreettisia, vaan konkreettisia.
Ne rajat määrittyy pitkälti kielten, kulttuurien, politiikan, ihmisten ja historian mukaan. Esimerkiksi olisi hölmöä väittää, että Kanada ja Yhdysvallat olisi erottamattomat, jos niiden välinen aita ajettaisiin alas. Ne erot maiden välillä on usein kirjaimellisestikkin elämää suuremmat, eikä niiden maiden asukkaat voisi ikinä asua saman valtion, tai edes valtiomuodon alla. Yksinkertaisesti se on silkka mahdottomuus.
EU-federaation ydinongelma olisi se, että sitä ei jaa halki 2, vaan 27 itsenäistä valtiota. Kielierotkin on "hieman" radikaalimmat, vaikka Quebecin provinssissa ranskaa puhutaankin.
Melkein jokaisella näistä valtioista on yksi tai useampi oma kielensä mitä naapurimaalla ei ole, poikkeuksina Belgia ja Itävalta plus mikrovaltiot. Kaikenkaikkiaan EU:ssa on 24 virallista kieltä, plus järjetön määrä vähemmistökieliä kuten saame, ruski ynms.
Ja jos katsotaan esimerkiksi Ahvenanmaata tai Ruotsia, niin voiko varmuudella sanoa että suomenkielellä olisi turvattu asema EU:ssa, jos jopa Ahvenanmaa, mikä on osa Suomea, kohtelee suomenkielisiä kakkoskansalaisina?
Uskotko että Ranskanmaan kielielitistejä kiinnostaa joku 5,5 miljoonan nobody-kieli pohjoisessa millä ei ole mitään yhteistä Keski-Euroopan kielien kanssa?
Mutta koska kanadalaiset tykkää elää Trudeaun vallan alla, Jenkit Trumpin, on hyvä myös koskea sisäpoliittisia eroja, mitkä on EU:n sisälläkin hyvin isot, vaikka sen sisällä seurataankin joitain yhteisiä asioita, kuten vaikka byrokratiaa.
Tässä ei kauaa tarvitse esimerkkejä miettiä, ajatellaanpa vaikka tämänhetkinen EU:n sisäinen konflikti maahanmuutosta, tanskalaiset tuskin olisi tyytyväisiä jos saksalaiset saisivat päättää maahanmuuttopolitiikastaan, ja sama pätee Ruotsin ja Puolan välillä. Aivan mahdoton yhdistelmä. En tiedä mistä numeroista puhutaan jos koko EU:n mielipidettä kysyttäisiin nimenomaan tästä viimeisimmästä pakolaisaallosta, mutta kumpi ikinä saisikaan tahtonsa läpi, se alue tai valtio mikä ei saisi tuskin olisi tyytyväinen
Vai onko oikeasti simerkiksi valtiolla joka valitsi Orbanin johtajakseen mitään toivoa selvitä liittovaltiossa Belgian kanssa?
Mutta miten sitten esimerkiksi tuloerot tai asiat kuten julkinen terveydenhuolto ja koulutus? Kuka niistä päättää ja kuka ne maksaa?
Romania, jonka väkiluku hipoo 20 miljoonaa, BKT asukasta kohden on 10,000$. Suomessa se on 45,000$.
Tanskan, Ruotsin ja Suomen yhteenlaskettu väkiluku on suunnilleen sama kun Romanialla. Meidän yhteenlaskettu BKT on 1,05 triljoonaa (2016), Romanialla se on 186,7 miljardia (2016), mikä tarkoittanee sitä että me ollaan keskimäärin Romaniaa yli 5x varakkaampia, sillä meidän yhteinen BKT:n keskiarvo olisi yli 50,000$
Toki, tässä on kaksi ääripäätä, mutta se on aika merkityksellistä, kun otetaan huomioon että me ollaan se parempi ääripää.
Viimeisin data mitä löysin koko EU:n sisäiselle BKT kansalaista kohden summalle on vuodelta 2016, milloin se oli 32,000$. Valitettavasti siihen sisältyy siis UK, minkä lähdön myötä EU:n keskiarvo tulee laskemaan aika radikaalisti. Mutta siitäkin huolimatta vaikka UK pysyisi EU:ssa ja mentäisi numerolla 32,000$, puhutaan yli 25% pudotuksesta Suomeen, jotain 40% Tanskaan.
Siihen ei oteta huomioon sitten nimenomaan koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka räjähtäisi yksinkertaisesti palaseksi, kun yht'äkkiä 520 miljoonaa EU-kansalaista saa niihin samat käyttöoikeudet.
Jos valtio haluaa olla ylipäätänsä olla valtio, niin kansalaiset olisivat silloin samanvertaisia sen maan alla, oli kyse sitten romanialaisesta tai suomalaisesta. Se pätee siis myös esimerkiksi terveydenhuoltoon.
Tämän hetken brutaali totuus on se, että vaikka EU siirtääkin jo länsimaiden rahoja itä ja etelä-eurooppaan, niin jos sen laskisi nyt yhtenäiseksi valtioksi, EUssa olisi yksi maailman korkeimpia tulo ja luokkaeroja ja sitä myöten se johtaisi tilastoja epätasa-arvoisuudessa kansalaisten kesken.
Jos ottaa taas esimerkkinä Yhdysvallat, googlaamalla selvisi että koko maan köyhin kaupunki on Detroit, jonka GDP per capita on 52,000$. Tosin puhutaan kylläkin nimenomaan kaupungeista. Mennäänkin siis osavaltioilla.
Bulgaria, mikä olisi EU:n köyhin "osavaltio", on 7350$ (2016). Tämä olisi siis EU:n rikkainta aluetta Tanskaa 7,2 kertaa pienempi. Paitsi että siinä on sekin ongelma että Bulgaria on väkiluvultaan 2 miljoonaa isompi kun tanska, joten ei puhuta mistään pienestä alaluokasta. Nämä on asioita mitkä aiheuttaa valtion sisäisiä paineita, yhteydenottoja ja pahimmassa tapauksessa vallankumousta tai sisällissotaa.
Lisään tosin tähän väliin, että jos (kreikkalaisille pohjois-)Makedonia liittyy EU:hun niin siitä tulisi köyhin 5230$ BKT/Asukas luvullaan. Sepä sen EU:n laajennuksen kanssakin on, ei se Sveitsi ole mikä hakemuksia on jättämässä, vaan Euroopan köyhimmät maat, kuten Makedonia, Albania ja Montenegro. Albania sekin on 4,100$ BKT/A vajaa 3 miljoonan asukasluvullaan.
Jos taas katsotaan Jenkkien osavaltioita, lukuunottamatta Washington D.C, koska se on pääkaupunki eikä varsinainen osavaltio, köyhin on Mississipi, jonka GDP per capita on 36,000$, ja rikkain New York jonka GDP per capita on 75,350$.
Eli vaikka Jenkeissä mennään ääriesimerkillä, niin rikkain osavaltio on silti vain 2x rikkaampi kuin köyhin. EU:ssa edelleen, 7,2x
(olettaen että BKT asukasta kohden on suoranainen osoitus rikkaudesta - sitä se ei välttämättä ole, mutta kun verrataan 27 valtiota se on helpoin ja ainoa järkevä vertauskuva)
Tosin siinäkin on se mutta, että New Yorkin (osavaltio) väkiluvusta 40% asuu Yhdysvaltojen isoimmassa kaupungissa ja turistirysässä, New York Cityssä, mikä pumppaa sitäkin numeroa ylöspäin aika paljon.
Sen takia en Washington D.C:tä laskenutkaan mukaan, koska se on yksittäinen (pää)kaupunki, joten sen GDP per capita on luonnollisesti korkea, 150,000$. Sofiassakin, Bulgarian pääkaupungissa, se on 17,000$, jotain 140% isompi kun Bulgarian keskiarvo 7350$.
Pointtina on se, että sillä liittovaltiolla olisi maksajansa, ja se olisimme me. Suomen köyhimmillät asukkaat on globaalilla tasolla ökyrikasta porukkaa, kun taas Romaniassa esimerkiksi köyhät ja kodittomat tunnetusti asuu Bukarestin viemäristössä. Suomen kodittomuuden estokin on ihan maailman huippua, mutta en usko että meillä on varaa kaikille halukkaille asuntoa tarjota. Sille on syynsä miksi Romanit menee pohjoismaihin kerjäämään, eikä esimerkiksi Liettuaan.
Tämäkin on vaan taloudellista puhetta. EU on tällä hetkellä sisäisesti rikki, Britit lähti unionista eikä EU pääse yhteisymmärrykseen mistään - maahanmuutosta tai Nordstream 2 hankkeesta, EU:n valtiot on toistensa kurkulla ja ajaa omaa etuansa ylitse muiden, sitä tekee Puolaa ja Unkaria myöten myös Italia ja Saksakin.
Historiallisesti puhuttuna yksikään tällaisista äärimmäisen monikulttuurisista supervaltioista ei ole selvinnyt hengissä.
Jenkit on ainoa esimerkki mikä on lähellä, noin viidesosa porukasta taitaa olla siellä maahanmuuttajia/maahanmuuttajataustaisia, mutta Suomi itsekseen oikeastaan hakkaa Jenkit jokaisella mittapuulla kansalaisten hyvinvoinnissa, joten erityisen onnistuneita nekään ei ole olleet.
Senkin lisäksi, Jenkit on jo konfliktien runnoma, osittan etnisten ja osittain poliittisten syiden takia. Väkivaltanumeroitakin kun lukee, niin Jenkit sulautuu numeroillaan paremmin muuhun Amerikan maanosaan kun Eurooppaan.
Valitettavasti tämä on myös totta jo EU:nkin kanssa, Belgiassa ja Espanjassa on kummassakin erittäin suosittuja separatistiliikkeitä, Belgiassa Wallonia ja Flanders, Espanjassa Katalonia. Muualla on pienempiä liikleitä, Saksassa Bavaria, ja Suomessakin ööland.
Mitä toivoa EU-federaatiolla on selvitä jos sen jo olemassa olevat valtiot on vaikeuksissa yhtenäisyyden kanssa?
Ongelma on, että vaikka osavaltiot onkin tiettyyn pisteeseen asti itsemääräämisoikeudellisia, niinkuin Jenkeissäkin, herra isoherra Washingtonissa, tai tässä tapauksessa Brysselissä, päättää kaikesta mikä merkitsee. Osavaltioilla on ollut jenkeissäkin isoja vaikeuksia pelkästään kannabiksen laillistamisen kanssa, koska se säännöstely lyö liittovaltion kanssa yhteen.
Ja tämän herra isoherran sitten päättää tasapuolisesti jokainen EU:n kansalainen. EU-pohjoismaiden yhteenlaskettu väkiluku on sen 20 miljoonaa, joten me oltaisiin yhtä edustettuja EU:ssa kun se Romania.
4 EU:n suurinta valtiota kattaa juurikin noin puolet sen väkiluvusta, Saksa, Ranska, Italia ja Espanja.
Käytännössä siis 24 valtiota antaa omista asioistaan päätäntävaltaa neljälle valtiolle yhtä paljon kun heillä on sitä itsellään.
Tosin Suomen väkiluku se vasta häntäpäässä meneekin, meidän väkiluku vastaa suunnilleen Berliiniä ja Bukarestia yhteensä, tai noin 75% Lontoon väkiluvusta. Saksassa taas on noin 15x enemmän ihmisiä kun Suomessa.
Vaikka otettaisiin käyttöön joku erittäin epätasa-arvoinen äänestysjärjestelmä mitä Jenkeissä on (electoral college), niin että suomalaisen ääni olisi suhteessa 2x isompi kun saksalaisen, se silti tarkottaisi sitä että 7,5x enemmän saksalaisia saisi äänestää meitä koskevissa asioissa kun me itse, ja Romaniassa vähän vajaa 2x enemmän. Mikä on aivan liikaa, en minä tiedä onko Romaniassa yksikään asia paremmin kun Suomessa paitsi internetnopeus, joten en tiedä miksi Romanian pitäisi saada yhtään äänestysvaltaa Suomen asioista.
Pelkästään pohjoismaiden välinen unioni olisi hankalaa ja se epäonnistuisi helposti, koska me ollaan niin erilaisia, eikä me päästä edes yhteysymmärrykseen niinkin simppeleistä asioista kuten EU:sta tai NATOsta, tuloeroja on vaikkakin tasoltaan paljon pienempiä kun EU:lla, ja suhteessa ruottalaiset saisi eniten ääniä, islantilaiset vähiten. Islanti on hoitanut asiansa 2008 talouskriisin jälkeen helvetin hienosti, en tiedä miksi 350,000 paikallista haluaisi antaa melki 10milj ruotsalaiselle päätäntävallan asioistaan.
Sen takia Islanti ja Norja ei edes liity EU:hun, koska niiden kalastussäännöstelyt olisi varsinkin Islannille taloudellinen perslento, koska Islannin taloudesta jotain 27% tulee kalastuksesta ja se työllistää noin 5% maan työntekijöistä. Pienetkin kalastusta vaikuttavat säännöstelyt voisi olla aika kova isku maan taloudelle. Norjalla taas ei muutenkaan mitään syytä liittyä mukaan, triljoonan rahasto, öljyt ja kalastus pelkästään pitää niiden taloutta yllä ties miten pitkälle. Turha siihen mitään säännöstelevää välikättä on ottaa mukaan.
En tietenkään sano että Suomen pitäisi EU:sta erota, mutta federaatio on jo ihan uuden tason integroitumista ja suoraa hulluutta.
Sinällään näen sen idean sen takana, lisää globaalia poliittista vaikutusvaltaa ja turvallisuutta, mutta se hintalappu mikä sen mukana tulee on aivan perkeleen iso, ja se tulee suoraan pohjalaisten selkänahasta. Toisin sanoen myös minun selkänahastani. Maksan veroja mielelläni, siis Suomeen, sitten tietysti sen ~1% mitä meillä menee ulkomaanavustuksiin BKT:sta, mutta siinä se. Jotkut niistä verorahoista menee lapsiperheille tai sairaille, jotkut työttömille nisteille, jotkut poliitikkojen uusiin mersuihin. Mutta ne verorahat ei mene Italiaan, ne ei mene Brysseliin, eikä varsinkaan Ruotsiin.
Pointti se, että Suomen valtio ja sen veronmaksajat on se mikä auttoi minutkin ensiasuntooni ja työelämään kiinni ilmaisen koulutuksen kautta, ja senkin puolesta maksan mieluusti veroja tänne takaisin, mutta minä en tätä mahdollisuutta olisi monessa muussa EU-maassa saanut, enkä sen puoleen varmaan EU:n liittovaltionkaan alla.
Senkin puolesta jos joku kysyy, ottaisinko sukset jalkaan ja kiväärin olalle 30 asteen pakkasessa jos comradet rullaa itärajan yli, sanoisin että koska vaan, mutta jos samaa kysyttäisiin esimerkiksi Kreikan ja Turkin välisestä sodasta vaikka sitten soutuveneiden ja jousipyssyjen kanssa, sanoisin että en tietenkään.
Ja ihan realistisesti puhuttuna, epäilen muiden eurooppalaistenkin intoa puolustaa Suomea idän jättiläiseltä. Kuitenkin jos jotain kyselyitä alat vetämään EU-maissa, niin suurin osa ihmisitä identifoituu maansa kansalaisena, eikä EUlaisena.
Ei tämä täydellinen maa tietenkään ole, täällä on esimerkiksi paljon alkoholin ylikäyttöä, tämä on hyvin ilmeistä esimerkiksi hallituksessa, julkinen liikennekkään ei ihan Japanin tasoa ole ja meidän jalkapallomaajoukkue on aika retuperällä, mutta ollaan me silti maailman huipulla melkeen kaikessa muussa. En minä olisi halunnut syntyä Ranskaan tai Jenkkeihin, vaan Suomeen. Se on valtio mikä on puolustamisen ja veronmaksun arvoinen.
submitted by AmaBellend to Suomi [link] [comments]


2018.05.11 22:43 poisheittoelama Näin minusta tuli syrjäytynyt

Erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen on ollut tässä pinnalla jo jonkun aikaa. En ole mies mutta olen ainakin syrjäytynyt, joten ajattelin kirjoittaa tarinani jos joku haluaa paremmin ymmärtää miksi näin käy. Samalla teen tämän itseni takia, koska en ole koskaan kirjoittanut tai sanonut näitä kaikkia asioita ääneen.
En syytä tilanteestani ketään, sillä elämäni on omia valintoja täynnä. Tektistä saattaa kuitenkin ehkä huomata pientä katkeruutta eräitä elämässäni olleita auktoriteetteja kohtaan, sori siitä.
Taustalla on varmaan syrjäytymisen yleisin aiheuttaja, eli masennus. Se ei ole ainoa syy, mutta ehdottomasti suurin kaiken muun paskan takana ikuisesti pysyvä musta aukko, joka vetää puoleensa lisää ongelmia ja vaikeuksia. Tilanteeni on ehkä parempi kuin monella muulla, sillä olen hakenut ja saanut apua useita kertoja. En vain ole saanut sitä tarpeeksi, tai sitten ongelmani ovat liian syvällä enkä jaksa niitä vastaan tarpeeksi taistella.
Liikaa tekstiä, en ihmettele jos et jaksa lukea:
Lähestyn kohta kolmeakymmentä. Olen opiskellut itselleni ammatin mutta en ole ollut päivääkään palkkatöissä. Masentaa edelleen, mutta hoitosuhdetta tai "voimassaolevaa" diagnoosia ei enää ole. Mulla on nykyään jonkinlaisia kavereita, mutta kukaan ei tiedä näitä asioita musta, tai kuka mä oikeasti olen.
Voin jo yläasteella aika pahoin, mutta en tietenkään tiennyt mistä oli kyse. Poissaolotunteja tuli todella paljon, mutta ketään ei kiinnostanut koska tein tehtävät ja pärjäsin kokeissa ihan hyvin. Aamuisin jäin usein kotiin koska kaikki tuntui turhalta ja oli paha olla. Välillä kerroin vanhemmilleni erilaisia tekosyitä, esimerkiksi feikkasin kuumetta tai migreeniä. Joskus lintsasin salaa. Koska kouluni oli todella pieni, oli terveydenhuolto siellä lähes olematonta. Terkkari oli paikalla ehkä silloin tällöin ja psykologista tai kuraattorista en ollut koskaan kuullutkaan. En tiennyt paljoa psyykkisistä sairauksista, enkä todellakaan osannut diagnosoida itselleni mitään muuta kuin normaalia teiniangstisuutta.
Koulukavereilla ei ollut tarpeeksi samanlaisia kiinnostuksenkohteita, ja vaikka mulla olikin tyyppejä joiden kanssa hengailla koulussa, ei niistä syvempiä ystävyyssuhteita koskaan syntynyt. Myös harrastukseni oli näiden samojen ihmisten kanssa, koska pienellä paikkakunnalla ei ollut paljoa valinnanvaraa. Lopetin viimeisen ryhmäharrastukseni jossain ysin aikana ja peruskoulun viimeisen päivän jälkeen en ole nähnyt koulukavereistani kertaakaan ketään.
Menin opiskelemaan ammattikouluun koska en tykännyt lukemisesta tai ylipäätään yleisten aineiden opiskelusta. Linjan valitsin harrastuksieni mukaan. Koska en halunnut lukioon, opolta ei saanut kamalasti tukea päätöksiin tai edes kunnollista informaatiota vaihtoehdoista paperisten esitteiden ulkopuolella. Ammattikouluun vapaaehtoisesti menevä oli jo menetetty tapaus.
En valmistunut siitä ammattikoulusta koskaan. Keskeyttäessä sanoin että ala ei kiinnostanut, joka oli kyllä totta, mutta todellisuudessa minua ei kiinnostanut enää mikään. Allekirjoittelin eropaperit ja kukaan ei kysellyt tulevaisuudestani tai suunnitelmistani. Myös uudet amiksen kontaktit jäivät, koska ei kiinnostanut pitää suhteita yllä.
Vanhempien painostuksesta hain myöhemmin opiskelemaan uudelleen ja muutin koulun perässä isompaan kaupunkiin. Ala oli tällä kertaa osuvampi ja tykkäsin oikeasti opiskella. Paha olo ja ikuinen väsymys oli kuitenkin mukana edelleen, ja tilanne paheni pikkuhiljaa koulukusaamisen takia. Jossain vaiheessa vain lopetin kouluun menemisen, enkä kertonut kenellekkään. Kukaan ei kysellyt perääni. Lähes vuoden päästä koulu lähetti postissa erottamisilmoituksen.
En tehnyt muutamaan vuoteen juuri mitään. Hengailin satunnaisista paikoista ilmestyneiden tuttujen kanssa joskus, onnistuin välissä seurustelemaankin, vaikkei se ei olekkaan sosiaalisesti kovin suuri saavutus naiselle. Elin työttömyys- tai toimeentulotuella ja yritin hyppiä Kelan ja sossun pillin tahdissa voimieni mukaan. Kun epäonnistuin, tukia laskettiin jokunen prosentti. Silloin jätin ruuan ostamatta ja karsin pois loputkin sosiaaliset menot. 19-vuotiaana mulla oli itsemurha suunniteltuna. En varsinaisesti halunnut kuolla, mutta en jaksanut myöskään elää. Pelasin pelejä, koska ne pitivät ajatukset poissa itsemurhasta.
Talvella lähdin erityisen kylmänä päivänä kauppaan. Matkalla pysähdyin ja katsoin syvää lumihankea metsän reunassa. Mietin, kuinka nopeasti kuolisin jos vain kaatuisin sinne, sulkisin silmäni ja odottaisin. Keräsin tunteeni ja jatkoin matkaa. Ostin levyn suklaata palkinnoksi yhdestä lisäpäivästä.
Seuraavana päivänä sain jostain voimaa ja kävelin terveyskeskukseen. Päivystyksessä oli kiire, mutta sain jutella jonkun hoitsun kanssa. Vastaanotto oli ihmeellisessä toimistotilassa, ovet auki sekä odotusaulaan että muihin huoneisiin. Istuin penkille hoitsua vastapäätä, päästin kaikki tunteet ulos ja itkin minuutin siinä keskellä 20 ihmisen yleisöä, kunnes sain sanottua ääneen: "haluan kuolla". Käyntini kesti ehkä 10 minuuttia. Sain käteeni nuorisopoliklinikan käyntikortin ja jonkun flyerin masennuksesta.
Nuorisopoliklinikan kautta sain ajan lääkärille, ja lopulta psykiatriselle polille. Sain terapeutin, monta purkkia lääkkeitä, sekä diagnoosin joka sanoi vaikea masennus. Kävin erilaisissa ryhmä- ja toimintaterapioissa. Lääkkeitä vaihdettiin varmaan kuudesti. Aloitin säännöllisen mielenterveyskuntoutujille tarkoitetun ryhmätoiminnan, jossa kävin kuusi tuntia kahdesti viikossa noin vuoden ajan. Sen jälkeen aloitin kuntouttavan työtoiminnan, jossa kävin vuoden ajan, 6 tuntia jokaisena arkipäivänä. Viimeisenä kuntoutumisen vaiheena hain uudelleen kouluun, vaikkei mikään edelleenkään tuntunut miltään.
Koska pystyin käymään koulussa, olin terapeutin mielestä tarpeeksi terve. Hoitosuhteeni psykiatrisella polilla lopetettiin. Aloin käydä koulun psykologilla, jonka juttuaiheet keskittyivät lähinnä häneen itseensä ja elämän mukaviin asioihin. Keskustelut olivat aika yksipuolisia, kun toinen osapuoli on elänyt suuren osan elämästään ikuisen harmaan keskellä. Käynneistä jäi kolmen vuoden aikana käteen tikkarikakkuresepti.
Mukaan tuli uskomattoman vaikeat univaikeudet, ja yleensä kävin koulua kaksi päivää nukkumatta, ja sitten lintsasin kolmannen koska en ollut enää toimintakykyinen. Sain koululääkäriltä unilääkkeet, jotka heittivät tajun pois. Ne eivät tosin auttaneet koulunkäyntiin, koska niiden kanssa ei myöskään herännyt herätyskelloon.
Koska ammattikoulujen taso ja vaatimukset ovat naurettavan paskat, suoritin itselleni ammattitutkinnon hyvillä arvosanoilla. En saa töitä, koska CV:ni on yksi iso aukko, eikä minua edelleekään kiinnosta elämässä yhtään mikään. En jaksa enää syödä lääkkeitä, tai hakeutua uudestaan hoitoon. Tuntuu että olen yrittänyt kaikkea, eikä minua voi korjata.
Hankin itselleni kissan, joka pitää minut toistaiseksi hengissä. En voi kaatua talvella hankeen, koska kotona odottaa joku.
EDIT: Voin vastailla myös aiheeseen liittyviin kysymyksiin jos sellaisia on.
submitted by poisheittoelama to Suomi [link] [comments]


2018.04.13 10:00 jarvis400 Kokemuksia Postin "Oma Noutopiste"-touhusta

Näistä Postin Oma Noutopiste-jutuista on puhuttu täällä aikaisemmin, ja näyttää siltä että osalle tää homma toimii, osalle ei. Itselläni ei ole pariin kolmeen vuoteen tullut yhtään lähetystä lähikauppaan, vaikka se on merkattuna Omaksi Noutopisteekseni. No, homma vaatii vastaanottajan puhelinnumeron toimiakseen. Varsinkaan ulkomaiset lähettäjät eivät aina laita numeroa pakettiin, eli ei uudelleenohjausta. Käy järkeen.
Entä jos lähettäjä merkkaa numeron epäselvästi, tai väärin? Itselleni kävi näin. Katselin Englannista lähetetyn paketin etenemistä seurantanumeron avulla. Se kävi Helsingissä, mutta ohjautuikin Lietoon. Peeveli.
Sain yhteyden Postin aspaan chatin muodossa:
Pitää nähtävästi ottaa tuo Oma Noutopiste pois käytöstä. Ei ole kätevä ollenkaan.
EDIT: Nyt tuli sähköpostiin saapumisilmoitus .pdf-muodossa. Lieto olikin vaan joku jakelukeskus, pakettini onkin Längelmäellä Hämeessä! Ilmoituksessa käsketään ottamaan henkilötodistus mukaan, eli on kai mahdollista etteivät anna pakettia sille joka on saanut kännykkäänsä ilmoituksen.
EDIT2: on näköjään luovutettu jollekin muulle, vaikka henkilöllisyystodistus vaadittiin. Hieno homma.
submitted by jarvis400 to Suomi [link] [comments]


2018.04.09 21:14 PostiPaiskaaPois Katkera avautuminen: Puhutaanpa postista

No niin, no niin, no niin. Ärsuomessa näkee aika ajoittain avautumisia mallilla "vitun Posti", joten Postin työntekijänä meinasin tulla kertomaan että mikä täällä oikein mättää. Olen ollut Postilla muutaman vuoden, aloitin varaukkona ja nyt olen semi-vakituinen varaukko; näillä kredentiaaleilla mennään.
Miksi Posti(tm) on nykyään koko ajan myöhässä?
Puhutaan jakelupäiväuudistuksesta, joka tuli voimaan viime syksynä. Jakelupäiväuudistuksessa Postin johtoporras päätti, oletettavasti viinan, johanneksen ja telineen nauttimisen jälkeen, että tiistaisin ei tule tarpeeksi Oikeaa Postia(1), joten tiistaisin ei siis enää jaeta postia. Paitsi sanomalehdet. Ja pikakirjeet. Ja maanantailta jakamatta jääneet postit. Mutta töitä ei tarvitse oikeastaan tehdä, paitsi että pitää edelleen lajitella paketteja, sanomalehtiä ja satunnaista postia. Niin, ja ne pitää jakaa, mutta koska tiistai on lepopäivä, on käytössä vaan puolet työajasta.
Sitten kunhan tiistaipäivä on saatu lutviutumaan (ja todellisuudessa kyllä se nyt alkaa jo sujuakin), päästään keskiviikkoon. Keskiviikkona tulee tiistain ja keskiviikon postit - ja Postinen, joka tuo jakoaikaan 30-60 minuuttia lisää. Siispä keskiviikkona jää lähes säännönmukaisesti postia jakamatta huolimatta siitä että allekirjoittanut on kalenterin mukaan tehnyt joka keskiviikko kuuden kuukauden ajan vähintään kymmenen tunnin työpäivän (ja tämä on myös työkavereiden keskuudessa yleistä; työpäivä alkaa kuudelta ja päättyy neljän ja kuuden välissä, aina siihen asti kunnes liitto iskee ylityökieltoa).
Tämä keskiviikolta jäänyt posti taas tulee torstaille, jolloin ilmestyy suuri osa aikakauslehdistä (siis niistä, jotka vielä luottavat Postiin) sekä useita mainoskuvastoja. Täten torstainakin jää usein jakamatta postia, joka siirtyy perjantaille - ja perjantaina yritetään tyhjentää koko konttori, joten esimies tai muu ryhmävastaava keksii perseestään kaksi rullakollista lajittelemattomia osoitteellisia mainoslehtisiä, esim. jotain vaatekuvastoja. Nämä ovat aikaisemmin viikolla jääneet jakamatta, kun on ollut liian paljon muuta postia; jos viikossa vain olisi yksi jakopäivä lisää... mutta ah, eihän sellaista ole.
Lisäksi, kun uudistuksista puhutaan, ongelmaan kasautuu päälle myös jatkuvat työmenetelmäuudistukset jotka sekoittavat osaltaan jakajan arkea. Ainoa asia mikä Postilla pysyy samana vuodesta toiseen on palkka.
(1) Oikeaa Postia on esimerkiksi Valittujen Palojen HYPER TÄRKEÄ VAIN VASTAANOTTAJALLE SISÄLTÄÄ KYMMENEN TUHATTA MARKKAA-kirjeet, ja Postiset.
Posti on kyllä ollut aikaisemminkin myöhässä...
Niinhän se on! Postilla keksittiin vanhojen jakajien tarinoiden mukaan joskus 1990-2010 että jos on vähemmän työvoimaa, tarvitsee maksaa vähemmän palkkaa. Huhujen mukaan Posti tarjosi ihan rahallistakin korvausta jossain vaiheessa, jos työntekijä suostui irtisanoutumaan. Puhuttiin myös "luonnollisesta poistumasta", jolla tarkoitettiin sitä että Postin johto palkkaa virolaisia korstoja törkkimään vanhempia jakajia kumoon reitillä jotta ne tajuaisivat jäädä sairauseläkkeelle. (Huom! Edelläoleva oli vitsi. Postin johto ei ole palkannut virolaisia korstoja törkkimään jakajia kumoon. Postin johto on sensijaan palkannut heidät törkkimään vanhoja mummoja kumoon postilaatikoiden lähellä, jotta nämä joutuisivat ottamaan kalliin kotiinkantopalvelun.)
Näin kun Posti ratkaisi työvoimakustannukset, havahduttiin seuraavaan pulmaan: ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Hitsi! Kuka olisi voinut arvata!
Tähän keksittiin kaksivaiheinen ratkaisu:
1) Jakajat tekevät rutosti ylitöitä 2) Palkataan vuokratyövoimaa
Aivan niin, tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät. Joita tarvitsee kutsua töihin viikon jokainen päivä tekemään täysiä päiviä... Isot jakajat muilta toimipaikoilta ovat kertoneet että seuraava alkaa olla yleinen kuva: toimipaikassa ei enää riitä vakituisia yhdelle tai kahdelle reitille, joten niistä tulee vuokratyöläisten reittejä. Vuokratyöläisiä kierrätetään kaupungin tai kunnan sisällä toimipaikasta toiseen, joten harvemmin samaa reittiä jakaa sama ihminen enempää kuin viikon tai kaksi. Yksikään näistä ei ehdi kunnolla perehtyä ja tutustua reittiin, joten väärinjakelua ja myöhästelyjä tapahtuu entistäkin enemmän. Johto katsoo että alueella on selkeä ongelma, reitit sekoitetaan ja uudelleenjärjestellään, ja huomataan että vakituisia ei riitä yhdelle tai kahdelle reitille...
Samalla brutaali työtahti (tiesittekö että Postilla on kohteliasta ilmoittaa etukäteen, jos meinaa lähteä työajassa?) niittää jakajia kuin heinää sairaslomien ja ihan vaan lopettamisen muodossa, jolloin tarvitaan lisää vuokratyövoimaa, jolloin vääjäämättä vuokratyöläisten perehtymättömyyden takia (ei ole heidän omaa syytään, mutta valitettava fakta) jäljelläoleville vakijakajille kertyy entistä enemmän töitä; noidankehä kiertää, postit myöhästyy ja jakajat stressaantuu.
Juu juu, älä lässytä. Tilasin paketin kahdeksan kuukautta sitten, ja nyt Postilta tuli tieto että se on imeytynyt matkan varrella vaeltavaan mustaan aukkoon, ja mitään ei korvata. Mikä mättää?
Lajittelukeskuksessa tapahtuvaa mustaa magiaa ja villejä orgioita lukuunottamatta (en ole ikinä ollut töissä lajittelukeskuksessa, joten voin vain olettaa heidän arkensa) pakettien käsittely toimipisteissä on muuttunut. Ensinnäkin niitä on paljon enemmän, lähinnä Kiinan paketteja, ja niille ei ole keksitty järkevää jakoratkaisua. Toisekseen seurattavia lähetyksiä ja jakajan vastuulle tulevia seurantoja on enemmän, ja niihin käytettävä laitteisto on melko uutta (itse sain viime kesänä käyttöön). Entisaikaan isojen jakajien kertomusten mukaan esimerkiksi pikakirjeille oli ihan oma työvuoronsa, jonka tehtävä oli hoitaa jokainen pikalähetys alueella kotiin, seurata ja kuitata se. Nykyään nämä tulevat järjestään jakajille, jotka taitelevat jo muutenkin melko suuren työkuorman alla, joista osa on vuokratyövoimaa, ja suurelta osalta jää muutenkin postia jakamatta. Siksi paketit myöhästelevät, ovat välillä hakoteillä, lippulappuset saapuvat vähän omituisesti, jne. Tämä ei ole jakajasta kiva tilanne, ja yritämme toki huolehtia kaikki paketit perille, mutta aina se ei vaan onnistu. Tähän päälle tulee tietenkin myös lähettäjän tekemät virheet, kuljetuksessa Postille tapahtuneet virheet yms, jotka usein menevät järjestään Postin syyksi (samoin väärinjaellussa kirjepostissa mittava osa on muiden jakeluyhtiöiden materiaalia, mutta koska ihmiset järjestään käsittävät Postin hoitavan, no, postia niin nekin laitetaan usein Postin piikkiin.)
Summa summarum: Postin työmenetelmät ja nykyinen malli on perseestä, sekä asiakkaat että jakajat ovat turhautuneita, ja Heikki Malinen kuitannee tästäkin vuodesta muutaman miltsin tulospalkkiota. Ei voi muuta kuin ymmärtää.
Ja jos tilaatte paketin, ottakaa joku muu kuin Posti. Kortit menee sentään vielä perille.
submitted by PostiPaiskaaPois to Suomi [link] [comments]


2018.02.27 12:37 vastarintaonvapautta Kansallissosialismi - NYT [Pienimuotoinen novelli joka esittelee syyttä halveksitun ja mustamaalatun demokraattisen ja aidosti tasa-arvoisen aatesuuntauksen todelliset tavoitteet]

Törmäsin tämmöseen hienoon tarinaan jossa kuvaillaan tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Mielestäni /suomen ja muidenkin tulisi lukea se jotta tietävät millaista yhteiskuntaa kansallismieliset patriootit todellisuudessa yrittävät rakentaa sen sijaan että uskoisivat vasemmistolaisten ja globalistien valheita aatteesta. Kaikki krediitti "NOX":lle tämän kirjoittamisesta.
Osa 1:
Koulujen lähellä metsässä näkyy erilaisia temppuratoja. Sinne on kokoontunut myös Virvatulet-nimisen päiväkerhon lapsia. Päiväkerhossa lähiseudun lapset viettävät noin neljä tuntia päivässä. Kaupungissa ei ole päiväkoteja vaan ainoastaan kerhotoimintaa. Jos lapset tarvitsevat pidempiaikaista hoivaa yhteiskunnalta, lastenhoidon piiritoiminnan naiset hoitavat heitä. Se on myös yksi monista paikoista, jossa naiset suorittavat yhteiskuntapalveluksen velvollisuutena omaa maataan kohtaan. Se vastaa miesten pakollista asevelvollisuutta.
Koulu päättyy ja lapsia ryntää valtavasti ulos. Tytöillä on yllään hameet ja pojilla housut näin kesäaikaan, mutta myös ulkoiluvaatteita näkyy lasten päällä. Joku on onnistunut hyppimään kuralätäkössä matkalla kohti suojatietä. Lapset huomaavat lopulta väistää minua, kepin kanssa kulkevaa vanhempaa naista.
Opettaja huutaa lujaa lasten perään ja tuo juosten jonkun unohtaman takin. Lapset ryhmittyvät suojatien viereen ällistyttävän suoriksi riveiksi. Joku innostuu laulamaan reippaasti ja muut liittyvät mukaan. Liikenteenohjaaja komentaa lapsia olemaan hiljaa heidän ylittäessään suojatietä ja kehottaa heitä väistämään muita kulkijoita. Seuraani liittyy valkoiseen mekkoon pukeutunut nuori nainen, jolla oli sähköavusteisen pyörän takatarakan laatikossa ostoksia. Hänen nimensä on Ella.
Ruokakaupat muistuttavat täällä toreja, ja niistä toimitetaan ruokaa suoraan koteihin. Kasviksia on tarjolla valtavasti, ja kaikki ruoka on pääosin luonnonmukaisesti tuotettua tavallista kotiruokaa. Valkoista vehnää ja sokeria sisältävää teollista valmisruokaa ei juuri näy. Virvoitusjuomat ja makeiset eivät hallitse kaupan hyllyjä, ja ne on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Löytyypä kaupungista myös ihan perinteisiä ompelimoja ja kotimaisena työnä tehtyjä vaatteita sekä kenkiä. Tavarat aina huonekaluista tekstiileihin on valmistettu kestämään kulutusta.
Ella kertoo, että hänellä on kotona erikokoisia TV-näyttöjä ja mukanaan älypuhelin, kun ihmettelin, myydäänkö niitä kaupungissa lainkaan. Kuulemma älylaitteiden räpläämiseen ei kuluteta liikaa aikaa, sillä valtio kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan ja jokaisella on töitä tehtävänä. Uusinta uutta ovat edistyneet hologramminäytöt. Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Ovatko hipit valloittaneet maan?
Ellan kolme lasta ovat päiväkerhossa noin neljä tuntia päivässä. Ella kertoo olevansa mausteiden pienviljelijä ja rivitaloalueella on viljelypalstoja. Hänen miehensä Onni on töissä telakalla. Pian lähiöiden takana sijaitsevat maataloustuotannon alueet, joissa ainoa sallittu tuotantotapa on luomutuotanto. Ihmisiä asuu paljon maaseudulla tai maaseutumaisissa kaupungeissa. Ella tekee välillä vapaaehtoistyötä kaupungin juna- ja metroasemilla, joissa törmää muutamiin vaikeissa perheolosuhteissa oleviin nuoriin sekä alkoholisteihin. Ellan ystävätär Freya on koulutukseltaan fyysikko ja hän tekee pidempää päivää etenkin nyt, kun lapset ovat jo vanhempia. Freyan miehen työpaikka on Pohjoismaisessa Liittoumassa maanpuolustuksen parissa.
Kysyn Ellalta, mistä ihmeestä täällä voi ostaa tupakkaa tai alkoholia? En löytänyt niitä isosta ruokakaupasta. Alkoholi- ja tupakkamyynti löytyvät sittenkin kaupan takaosasta, ja sen eteisen täyttävät värikkäät julisteet. Niissä lukee iskulauseita: Liity jo tänään vanhempien herrojen maastoklubiin! Modernia kansantanssia Liekkiö-salissa! Tapanilan radalla ammutaan taas tiistaisin! Tee velvollisuutesi ja ompele villasukat naapurisi ikäihmiselle! Ja niin edelleen.
Kiinnitän huomiotani erityisesti autoteiden ja rakennusten hyvään kuntoon, mutta toisaalta myös ihmisten asiallisuuteen, työteliäisyyteen ja käytännöllisyyteen. Joku auttaa vanhuksen kadun yli ja juttelee tämän kanssa samalla kysellen tämän vointia. En näe kenelläkään muoti- tai merkkivaatteita, vaan katukuva on kuin ripaus modernia hippeilyä, armeijatyyliä ja univormuja sekä rentoa siistiä pukeutumista. Muutamilla naisilla on yllään jonkinlainen moderni versio kansallispuvusta.
Kaupungissa näkyy monenlaista arkkitehtuuria ja vanhoja rakennustyylejä on otettu rohkeasti uusiokäyttöön. Joku on keksinyt rakentaa Rooman Pantheonia muistuttavan kirjaston, jonka ohessa toimii lääkärin vastaanotto. Kaupunkikuvaa hallitsee vehreys, ja jopa muutama kahvila näyttää kasvihuoneelta.
Pyöräkaista päättyy kävelykatuun, mutta vaaleansinipunainen viiva kulkee aivan keskeltä promenadia. Katuun on piirretty lastenvaunujen kuva. Alue on vaunujen ja rattaiden määrään nähden tarpeellinen. Nyt näkyy modernia arkkitehtuuria ja rakennusten koko kasvaa. Lippurivistöt alkavat hallita katuja ja vanhan ostoskeskuksen ja epämääräisen torin vanhaa aluetta hallitsee linnakkeen näköinen rakennelma. Sen muuri on kuin Suomenlinnan vanhaa kivimuuria nurmikoiden keskellä ja valtava teräksinen rakennuskompleksi alueen ydin.
”Isäni vitsaili, että se olisi pitänyt rakentaa pyramidin muotoiseksi ja sai sen jälkeen miltei turpaansa kerholla”, joku sanoo äkkiä vieressäni. ”Hän eli sittemmin Hampurin anarkistien yhteisössä. Kun tukirahat loppuivat, idea autonomisesta vapaakaupungista lakkasi viehättämästä.” Vieressäni olevalla miehellä on siistit vaatteet yllään. Tukka on ajeltu lyhyeksi ja takissa on hihamerkki, joita näkyi myös kaupungin katukuvassa. Hän kertoo työskentelevänsä senaatissa tiedotustehtävissä.
”Mikä tuo suuri linnoitus on?”, kysyn mieheltä tilaisuuden tullen. ”Se on muistomerkki vapauden puolesta taistelleille”, mies vastaa. Vasta nyt älyän katsoa tarkemmin valtavan kokoisia hologrammimaisia valonäyttöjä, jotka on pystytetty linnakkeen sisääntuloteille. Niissä pyörii kuvaa historiallisista tapahtumista. Lopuksi näyttöön jää teksti ”Kansallissosialistinen Suomi 20 vuotta”. Hymyilen hetken, mutta sitten miehen sanat uppoavat tajuntaani koko voimallaan. Muistomerkki vapauden puolesta taistelleille. Kaikki eivät ole enää juhlimassa uuden yhteiskuntajärjestyksen merkkivuotta. Elämä on kulkenut eteenpäin ja uudet sukupolvet elävät nyt modernin kansallisuusaatteen, modernin kansallissosialismin aikaa.
Mies kiirehtii töihin ja minä päätän lähteä etsimään mainoksissa kaupungilla vilahtanutta globalisaatiomuseota. Telakan alue on suurempi kuin osasin arvatakaan ja uudet teollisuusalueet jatkuvat kohti itää. Työntekijöitä näkyy ulkona lounastauolla ja meteli on kova. Näkemäni kaupunkilaiset olivat pääosin valkoisia, mutta lukuisia turisteja osui myös silmiini.
Eläkeläispari tulee vastaani ja neuvoo tien museolle. Lasikaapissa aulan seinää koristaa puoliksi poltettu sateenkaarilippu. Museossa esitellään muun muassa globalisaatio- ja monikulttuurisuuspropagandaa, kuvia anarkisteista ja feministeistä sekä EU-johtajien vanhoja puheita monikulttuurisuuden, sateenkaariaatteen ja Euroopan liittovaltiokehityksen välttämättömyydestä ja väistämättömyydestä. Pyörähtääpä siellä myös entuudestaan tuttu ja vaivaannuttavan nolo video Angela Merkelin nuoruudesta DDR:ssä. Videolla hän tanssii käärmetanssia bikinit päällä yliopistokavereidensa edessä.
Vanhoissa puheissa vaaditaan vihapuheen, kyberturvallisuuden ja globaalien ihmisoikeuksien nimissä toisinajattelun tuomitsemista. Museossa on huone, jossa on niin sanottua ”taidetta” valokuvina tai videoina. Ennestään tuttuja ovat virtsaan upotettu Jeesus sekä kuukautisverellä maalatut pääsiäismunat, mutta siellä on kuvia paljon rankemmastakin kulttuurimarxistisesta ”rappiotaiteesta”. Jatkan matkaani eteenpäin.
Erityisen kiinnostava on huone, jossa pilapiirtäjät ovat piirtäneet vuosien saatossa kuvia globalisteista. Finanssikapitalistien puheet ja kuvaukset heidän toimistaan kansallismielisiä valkoisia vastaan on koottu erilliseksi suureksi näyttelyksi. George Soros, Jacob Rothschild ja muut suursijoittajat edustavat siellä vanhoissa videopätkissä FED:n ja finanssikapitalismin hirmuvallan aikaa. Vähemmistöjen asiaa aggressiivisesti ja mellakoiden ajavien liikkeiden kuten Antifan ja Black Lives Matterin rahoituksesta on koottu erittäin mielenkiintoista tietoa. Kaikki globalisaatiomuseossa esitellyt henkilöt ovat kuolleet ja instituutiot ovat lopettaneet toimintansa jo aikaa sitten.
Kokoan itseäni, jotta voin mennä hautamuistomerkille. Minulla ei ole edes kukkia sinne vietäväksi. Ei ainoatakaan kynttilää tai muistolausetta. Eliitti yritti usuttaa kansalaisia viimeiseen asti toistensa kimppuun, jotta huomio kääntyisi pois heidän omista rikoksistaan. Kiipeän pienen mäen päälle, mistä nimilaattojen rivistö alkaa osana seinämää, jonka yllä kohoaa kaupungin suuntaan suurikokoinen kansallissosialistisen Suomen symboli. Rivistö ei ole onneksi niin pitkä kuin pelkäsin sen olevan.
Nuori poika vieressäni asettaa kynttilän seinän viereen, peruuttaa pari askelta taaksepäin ja tekee hiljaisuuden vallitessa luontevasti roomalaisen tervehdyksen kunnioittaakseen vapaustaistelijoiden muistoa. Edes tuuli ei puhalla ja tuntuu kuin aika pysähtyisi hetkeksi. Ei, tämä ei totisesti ole 30-luvun Saksa, vaan kansallisuusaatteen uutta kukoistuskautta elävä moderni Suomi ja siihen herännyt koko läntinen maailma. Jään penkille muistomerkin viereen, kunnes mereltä puhaltava tuuli on kuivannut kyyneleeni.
Maailma on muuttunut. Siitä ei tullut täydellinen vaan jokaisessa yhteiskunnassa on yhä ongelmansa, jotka on ratkaistava mahdollisimman inhimillisesti mutta määrätietoisesti. Kaikkien niiden keskelläkin uusi yhteiskunta on parempi. Se on löytänyt valkoisten yhteisöllisyyden ja lähimmäisenrakkauden. Ihmiset vaikuttavat itsevarmoilta ja rennoilta. He puhuvat tuntemattomille ja elämä on kaikin tavoin turvallisempaa. Miehet voivat puhua suoraan mielipiteensä ilman, että heidän jokaista sanaansa ja elettänsä valvotaan ja ilman että heitä syyllistetään maskuliinisuudesta, sovinismista tai luontaisesta taipumuksesta ottaa valtaa yhteiskunnassa. Naiset voivat olla feminiinisiä ja käytökseltään rakentavia ilman, että heitä kutsutaan tyhmiksi tai tietämättömiksi omasta parhaastaan. Lapset voivat olla lapsia ilman heihin kohdistuvaa seksualisointia ja materialistisen elämäntavan tyrkyttämistä.
Jokaisen oletetaan osaavan käyttäytyä asiallisesti, olipa tämä hetero tai homo, nuori tai vanha, mies tai nainen. Kouluissa ja päiväkerhoissa ei opeteta lapsille pelkkiä vapauksia ja äärettömiä mahdollisuuksia vaan myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Rahaa ei jaeta vastikkeettomasti kenellekään. Psykologinen sodankäynti, jota käytettiin kanavoimaan erityisesti naisten tyytymättömyys vihaksi vastakkaista sukupuolta ja perinteisiä arvoja kohtaan, on vihdoin loppunut. Muureja ei rakenneta enää luokkien keskelle ja yhteiskunnan sisälle hajottamaan kansallista yhtenäisyyttä vaan ainoastaan valtioiden ulkorajoille suojelemaan kansankokonaisuutta.
Lähden muiden mukana kohti suuria tietokonenäyttöjä ja katoan osaksi kaupungin ihmisvilinää.
Osa 2:
Saan korjatun juhlamekkoni kauppakeskus Ukon tutusta ompelimosta vuorokautta ennen juhlallisuuksia. Ostoskeskuksen Ukko-hologrammi hyppii keskellä aulaa heittäen hauskoja ja kannustavia kommentteja sen kanssa kommunikoiville lapsille ja lapsenmielisille. Pieni poika heittäytyy kauppakeskuksen lattialle huutaen naama punaisena, kun äiti yrittää tarjota hänelle mansikoita raparperijäätelön sijaan. Teini-ikäiset juoksevat ohitseni kohti suosittujen sisäliikuntamuotojen, kuten taistelun ja tanssin saleja treenireput selässään. Kestosuosikki on fyysisesti raskas ja vaativa virtuaalitaistelu, joka on sijoitettu erilaisiin pelimaailmoihin. Vartijat valpastuvat hetkeksi metelistä, mutta he jatkavat pian kierrostaan.
Kyläkaupat, pienet pohjoismaista tuotantoa myyvät kauppaliikkeet ja tehtaanmyymälät menestyvät taas hyvin Pohjolassa, joka toimii taloudessaan mahdollisimman omavaraisesti sekä sisä- ja ulkopolitiikassaan täysin itsenäisesti. Muistan varhaislapsuudestani yhä ajan, jolloin kodinkoneet saattoivat kestää käytössä jopa 30 vuotta. Sitten alkoi globalisaation tuottama kertakäyttökulttuurin ja materianpalvonnan aikakausi, jolloin tavaroiden lisäksi valkoisten yhteisöllisyydestä, perinteistä ja kulttuurista tehtiin halpahintaista rihkamaa. Kulttuurimarxismi saastutti luonnon lisäksi myös ihmisten mielet, ja aivan erityisesti se keskittyi aivopesemään nuoret fyysiseen ja henkiseen rappioon.
Hävittäjien lento jylisyttää taivasta, kun tulen ulos Liittouman virastotalon kahvitilaisuudesta päivää myöhemmin. Sain tapahtumakutsun tänä vuonna Freya Marttilan Pohjoismaisessa Liittoumassa työskentelevän puolison Severin kautta. Muistamme yhä, miten YK, EU ja Nato lähtivät yksissä tuumin liputtamaan kehitysmaamaahanmuuton ja ihmisoikeuksien puolesta, jotta halpatyömarkkinat sekä sionistien ajama Kalergi-suunnitelma juurettomasta, rodullisesti sekoittuneesta ja heikkolahjaisesta Euroopasta saataisiin väkisin toteutettua.
Selkärangattomat ja ahneet poliitikot tiesivät tarkalleen, mitä tekivät isäntiensä käskyttäminä. Bolsevikkien ja kommunistien käsissä oli jo kymmenien miljoonien valkoisten verta, mutta lisää oli sitä verta vielä saatava. Väestöräjähdystä tuettiin YK:n väestöpolitiikalla, ja samaan aikaan kehitysmaiden ihmiset ajettiin keskenään eliitin rahoittamiin verisiin sisällissotiin ”demokratian” nimissä, jotta siirtolaisvirrat kohti teollistuneita maita saataisiin liikkeelle ja valtiot finanssieliitin kuristusotteeseen. Meitä johtivat täysin moraalittomat ihmiset, joille niin luonto kuin ihmisetkin olivat pelkkiä tuotannon työkaluja ja halpatyömarkkinat yksi tapa tuottaa lisää pääomaa, jolla ostaa kaikki instituutiot kumartamaan eliitin käskyjä.
Tuuli saa korkean virastotalon seinää peittävän lippukankaan symboleineen aaltoilemaan. Leveää katua reunustava lippurivistö jatkuu syvälle ydinkeskustaan ohittaen modernia ja vanhempaa arkkitehtuuria sekä puistoja. Ryhmä japanilaisia turisteja jää ottamaan innoissaan valokuvia. Vapaustaistelun muistolinnakkeen katolla seisoo kansallissosialistisen Suomen ja Pohjolan symboli. Tänään alkoivat Vapaustaistelun voiton 20. vuosipäivän juhlallisuudet. Kukkaistutukset, juhlavalaistus ja liput hallitsevat kaupunkia. Esiintymislavoilla on monenlaista tapahtumaa ja taiteilijoita esiintyy kävelykaduilla. Markkinatoreilla myydään maatilojen ja käsityöläisten tuotteita, ja siellä on myös luomutilojen eläimiä lasten iloksi. Juhlia vietetään useassa kaupungissa yhtä aikaa. Yhden suurtapahtuman teemana on viikinkiaika. Lasten paraati kulki jo aamupäivällä läpi kaupungin. Pienimmät osallistujat olivat vasta taaperoikäisiä lapsia eläin- ja fantasia-aiheisissa puvuissaan.
Huomenna, varsinaisena juhlapäivänä, on vuorossa armeijan sotilasparaati. Toreille ei tarvita enää betoniesteitä eikä satoja mellakkapoliiseja suojelemaan kulkueita tai marsseja. Minut autetaan keppini kanssa eläkkeellä olevan kenraalin, Kalle Rissasen vuoden 1969 Volvo 164:ään, joka lähtee mustien autojen letkaan virastotalolta. Päätän tunnustaa minua hiukan nuoremmalle Kallelle viikko sitten tapahtuneen muistinmenetyksen, joita on sattunut muutamia viime vuosina. ”Alan harkita senioriyhteisöön muuttamista. Onhan tässä ikää jo yli 80 vuotta.” Vilkaisen hymyillen ohi vilahtavaa liikennemerkkiä, joka ei ole enää sukupuolineutraali. Osa ihmisistä pysähtyy tervehtimään tai kuvaamaan autoletkaa. Huomiseen sotilasparaatiin odotetaan tulevan yli satatuhatta katsojaa. Lasten oma paraati keräsi jo sekin kadunvarret täyteen väkeä.
Päivän ohjelmaan kuului ennen virallista kahvitilaisuutta tutustuminen historialliseen suurnäyttelyyn kansallissosialismin vaiheista 30-luvun Saksasta nykypäivään. Messualueen ulkopuolella oli näytillä panssarivaunuja, lentokoneita, sotilaspukuja ja aseita. Messupihan lipputangoissa liehuivat harvoin esillä olevat historialliset hakaristiliput. Lapsiperheitä parveili paikalla runsaasti heti aamusta ja moniin kulkuvälineisiin pääsi tutustumaan sisälle asti. Huomenna olisi vielä areenalla viralliset iltajuhlat tänään tuttavapiirissä pidettävien grillijuhlien lisäksi. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ei ajeta enää koodaribusseja Afrikkaan, Tuusulan Lotta-museossa eivät soi enää afrikkalaiset rummut eivätkä miehet tanssi enää heinäpellolla mekot yllään. Se oli aikaa, jolloin meitä aivopestiin uskomaan, että biologia, heteroseksuaalisuus, luonnonvalinta ja moraali olivat pelkkää halpaa pintamaalia uuden hajuttoman, mauttoman ja androgyynin ihmislajin maailmassa. Miten sekaisin maailma olikaan ollut silloin!
Vanha Volvo ajaa pienelle niitylle lähelle Severin omakotitaloa hiukan nytkähdellen. Auto alkaa olla yhtä hyvässä vedossa kuin minäkin. Severin kaksi vanhinta poikaa kiiruhtavat paikalle ja tekevät kenraali Rissaselle roomalaisen tervehdyksen ryhdikkäästi yhtä aikaa. Severin vaimo Freya kättelee minua yhdessä kahden nuoremman poikansa kanssa, jotka livahtavat pian omille teilleen. Talon suurella pihalla näen myös perhetuttuni Ellan tyttöineen. Kolmevuotias Nelli juoksee vanhempien lasten perässä kirkuen. Viisivuotias Mirva taas katselee pikkusiskoaan hengästyneenä juoksupyrähdyksen jälkeen ja menee pöytään syömään sinne juuri tuotuja lettuja. Läheisestä kaupunkimetsästä kuuluu ääniä ja arvaan, että Ellan teini-ikäinen poika Okko on siellä kavereineen. Minun ei tarvitse pettyä.
”Parlamentaarikot eivät ole ajaneet tarpeeksi painokkaasti Kiihtelysvaaran alueen harvennushakkuiden lopettamista Aarnikotka-projektissa!” Okko istuu kannolla musta pellavatunika yllään ja vaalea tukka pystyssä sojottaen. Hän on kuitenkin laittanut tunikansa hihaan yläkoululaisten juhlissa käyttämän kansallissosialistisen valtion hihamerkin, vaikkei solmiota ja kauluspaitaa ole. Kukaan ei niitä tosin Okolta odotakaan. Luonnonsuojelu on tärkeämpää kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, sillä väestöräjähdys ja teollistuminen ovat tuhonneet planeettaa hirvittävällä tavalla. Tasapainon löytäminen teollisuuden ja luonnon ehtojen välillä ei ole aivan yksinkertainen asia. Kansalaiset on velvoitettu osallistumaan luonnonsuojeluun tai yhteisöllisiin projekteihin. Okon tavoin osa nuorista on kiinnostunut ulkoparlamentaarisesta toiminnasta Vihreä vallankumous -nimisen järjestön riveissä, jonka on todettu valtion senaatissa asti toimivan laillisin keinoin.
”Onneksi hävittäjät lentävät nyt eivätkä lasten päiväuniaikaan”, Ella huokaisee, kun palaan pihalle juhlien keskelle ja taivas jylisee taas. ”Onko Okko yhä metsässä?”, Ella kysyy minulta. ”Pelkään, että jonakin päivänä hän soittaa minulle ja kertoo olevansa Kongossa GreenWar-sademetsäaktivistien kanssa! Toivottavasti armeija pudottaa pojalta pahimmat kierrokset.” Katson Ellaa lempeästi ja tuhahdan rauhoittavasti. ”Okko on fiksu ja päämäärätietoinen poika! Hän on fanaattinen mutta huolellinen kaikessa, mitä tekee, ja olen varma, että hän istuu parlamentissa vielä jonakin päivänä, vaikka minä sitä tuskin olen enää näkemässä.”
Pienemmille lapsille on oma alue pöytineen ja tuoleineen. Elävä musiikki soi suuren pihamaan katoksen alla. Liittouman eteläisen tukikohdan telakka on Ellan miehen Onnin työpaikka, ja myös sieltä on työntekijöitä yksityisissä juhlissa. Ella pääsee livahtamaan Freyan ja miesten luokse juttelemaan, kun hoitopiiri katsoo tyttöjen perään. Minä lupaudun hoitovuoroon puolen tunnin kuluttua. ”Kutsuin sitä jo 90-luvulla uuskolonialismiksi. Globalistit kokeilivat, miten pitkälle voivat mennä, kun kaikki heidän vastustajansa yritettiin murtaa systemaattisesti”, Liittoumassa työskentelevä Pekka toteaa Onnille. Kalle ottaa grillistä lautaselleen ruokaa. Severi keskustelee Vetehinen-projektista, jossa maataloustuotannon kuormitus vesialueisiin voidaan minimoida edelleen ja puhuu metsähakkeen ja muun jätteen tuomisesta polttolaitoksiin uusilla kuljetusmenetelmillä. Sitten puhe kääntyy maanpuolustukseen.
Onnin puhelin välähtää ja hän lukee ääneen tuoreen uutisen kiinni jääneestä huumekauppiaasta, joka paljastui yläasteen entiseksi opettajaksi. Se yllättää jopa kaiken nähneen Kallen. ”Vanha kulttuurimarxisti siellä antamassa lapsille esimerkkiä globaaleista vapauksista!”, Kalle kiihtyy oikein kunnolla aiheesta. ”Sitä porukkaa riittää jokaiseen kaupunkiin ja kortteliin, kun silmä vähänkin välttää. Pitävät pössyttelyiltojaan edelleen Tampereella. Kuulin, että tilan seinältä löytyy nykyään jopa Tarja Halosen kuva. Siinä meillä oli varsinainen ylipäällikkö!” Kalle ottaa taskusta sikarin miesten nauraessa hetken aikaa. Eläkkeellä oleva kenraali on seurueen ainoa tupakoitsija.
”Pohjolaa pakoon muuttaneita entisiä punaisia lähti aikoinaan Saksaan, mutta nyt ne palaavat sieltä mellakoiden keskeltä häntä koipien välissä takaisin. Nyt tänne haluavat jo ranskalaisetkin, mutta pohjoismaista sukujuurta ei monesta ole löytynyt hienoja tarinoita enempää eikä Pohjolan kansalaisuutta saa sepitetyillä tarinoilla. Muuttavat sitten Unkariin, Slovakiaan tai Puolaan. Etelä-Saksa yritetään pelastaa mellakoilta, mutta pohjoisen ghettokaupungit ovat helvetinloukkuja, joista käsin maahanmuuttajien palautuskeskuksia vastustetaan terrori-iskuin. Ei löydy todellista tahtoa hoitaa tilanne, vaikka tolkullisia ja sivistyneitä keinoja olisi ollut estää invaasion luoma islamilaisten ja toisrotuisten valtioiden syntyminen Euroopan sydänmaille. Saksassa kuten muuallakin väärensivät jopa vaalitulokset rahaeliitin vallan varmistamiseksi”, Pekka muistelee menneitä historiallisena päivänä. ”Keski-Eurooppa tulee vielä nousemaan, mutta miten monen ihmisen hengen vetkuttelu on maksanut jo tähän mennessä?”
Freya auttaa juhlapalvelun talkooväkeä kodissaan heti, kun tilaisuus tulee. Hän katselee ruokailevaa Ellaa vakavoituen hetkeksi. ”Tiesitkö, että naisten äänioikeuden kieltämistä suorissa kansanäänestyksissä ehdotettiin 15 vuotta sitten ääripatriarkaattien puolelta? Ehdotus ei koskaan mennyt edes senaattiin asti. Freya istuu puutarhatuolilla syvänvihreässä mekossaan tumma tukka tyylikkäässä lettikampauksessa, jossa on mukana pari kukkaa, kuten monilla muillakin naisilla. ”Olin tuolloin juuri päättänyt pitkän yliopistokoulutuksen. Kiitos feministien vuosikymmeniä jatkuneen aggressiivisen ja provokatiivisen politiikan, he eivät oikeasti ymmärtäneet vaarantavansa toiminnallaan naisten kovalla työllä itselleen taistelemat oikeudet.”
”Ei kai täälläkin puhuta politiikkaa?” Severi tulee Freyan luokse haroen tukkaansa taakse ja halaa vaimoaan hetken lujasti univormu yllään. Ella kiirehtii viemään tytöt päiväunille. Hän ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seuraamaan politiikkaa. Hän on ollut vain tyytyväinen, kun asiat toimivat, ja viiden lapsen nuorena perheenäitinä hän saa valtiolta hyvin tukea. Ellan ei tarvitse suorittaa naisten pakollista sotilaallista kurssia eikä yhteiskuntapalvelusta monilapsisen perheen äitinä. Hän aikoo mahdollisesti suorittaa kummankin vapaaehtoisesti. Ella hakee töitä nuorisotyön parista, kunhan tytöt ovat hiukan vanhempia. Mausteiden viljely yhteispalstalla on ollut Ellalle rentouttavaa harrastustoimintaa, josta hän on saanut hiukan lisätuloja. Myös Nellin ja Mirvan päiväkerho antaa hänelle hengähdystauon pari kertaa viikossa.
Kalle lähtee ostamaan monien tovereidensa karttamaa tupakkaa tehden pienen kävelylenkin leudossa keväisessä illassa. Matkalla tulee vastaan naisten vingate-muodin putiikki, kukka- ja sekatavarakauppa sekä elintarvikekioski. Uimahalli on muutettu kylpyläkäyttöön ja vanha kauppahalli toimii nyt urheilukeskuksena. Kalle on jo kääntymässä hotellilleen, kun hän näkee sekavan oloisen kookkaan miehen tien toisella puolella näyttämässä keskisormeaan ja huutelevan jotain. Kalle jatkaa matkaa kiinnittämättä mieheen huomiota, mutta tämä hoippuu häntä kohti. ”Johan nyt on perkele”, Kalle naurahtaa ja valmistautuu jo hymyillen reippaaseen painimiseen tarkistaen, että ase on hänen ulottuvillaan. Mies nimittäin kaivaa taskujaan epäilyttävästi. Hotellilta paikalle juokseva Markus käskyttää lujasti miestä pysähtymään pidellen käsiasetta. Mies pysähtyy horjahtaen ja hänet kaadetaan. Taskusta löytyy veitsi. Markus laittaa aseensa pois tarpeettomana. ”Totteli juuri oikealla hetkellä”, Markus toteaa Kallelle, kun poliisi tulee paikalle. ”Vaikuttaa enemmän mielenterveystapaukselta.”
Seuraavan päivän sotilasparaati ja iltajuhlat sujuvat suuremmitta ongelmitta ja Freyan perhe palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Niko lähtee takaisin armeijaan ja Tobias jatko-opintoihin. Freya menee töihin Liittouman teknilliseen tutkimuskeskukseen. Ella hoitaa vilkkaita pikkutyttöjään ja laittaa vanhemmat lapset kouluun. Kesälomalle perhe lähtee taas tuttuun vuokramökkiin ja Okko aikoo yöpyä läheisessä saaressa kavereineen seuraten samalla luonnonsuojelijoiden uusimpia tempauksia ympäri maailmaa.
Miten nopeasti hysteria ja huuto aikoinaan loppuivatkaan, kun kulttuurimarxistien härski valehteleminen median, ministeriöiden ja poliisin kautta karahti kiville rahavirtojen katketessa ja lobbaajien paljastuessa. Hollywood-tasoinen natsivouhotus ja ”holokaustista” rakennettu bisnestoiminta totalitaristisine pakkokeinoineen avautuivat silloin aivan uudesta näkövinkkelistä, kun sekä puolueetonta tutkimustietoa historiallisista tapahtumista että tietoa eliitin vähemmän jaloista päämääristä saatiin lopultakin suuren yleisön tietoisuuteen. Se oli räjäyttänyt pankin. Kirjaimellisesti. Suursijoittajat yrittivät ottaa itselleen kunnian rakentamansa totalitaristisen järjestelmän romahtamisesta ja he koettivat palata taas takaoven kautta vallankahvaan, kuten he olivat tehneet lukemattomia kertoja historian saatossa.
Ainoa rotu, jota oli kehotettu propagandassa olemaan lisääntymättä ja sekoittumaan muiden rotujen kanssa, oli valkoinen rotu. Näin oli siitäkin huolimatta, että valkoisia oli jo vuonna 2017 vain noin 10 prosenttia maapallon väestöstä. Kehitysmaiden väestö kasvoi nopeasti, ja vaikka rajat suljettiin, heidän määränsä nousi länsimaissa korkean syntyvyyden johdosta aiheuttaen valtavia turvallisuus- ja talouspoliittisia ongelmia. Pohjola antoi valtiomallillaan esimerkin siitä, että valkoisten kansojen ja rotujen oli löydettävä itselleen taistelutahtoa lamaannuksen keskellä eikä vieraiden eturyhmien edustajille tullut antaa minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta valtiotasolla. Pohjola toimi aikoinaan ja toimii yhä modernin kansallissosialistisen yhteiskuntajärjestyksen lipunkantajana kansallisuusaatteeseen heräävälle lännelle.
Kotiin palatessani katson ensimmäiseksi tietokoneeltani videon lasten paraatista ja tarkistan, että Aarnikotka-projektissa lahjoituksillani ostettu pieni palsta aarniometsää on edelleen suojeltuna hakkuilta ja sen ekosysteemiä uhkaavilta vieraslajeilta.
Tämän tarinan loppusanat
Kansallissosialismissa naisten ei ole tarpeellista toimia tulenjohdossa tai kantaa vastuuta suurista linjoista. On tärkeää kokea kansallissosialismi ensisijaisesti henkisenä päämääränä. Kaikista tehokkainta taistelu on, kun se koetaan sisäisen ymmärryksen, sisäisen heräämisen kautta.
Naisilla on tärkeitä tehtäviä kansallissosialistisessa yhteiskunnassa. Kaikki ihmisen tekemä toiminta nähdään luonnonlakien kautta ja niitä myötäillen. Miehillä on velvollisuus ottaa ensisijainen vastuu yhteiskunnan johtamisesta ja naisten velvollisuus on tukea heitä tässä. Tämä ei tietenkään sulje pois naisten aktiivista taistelua aatteen nimissä.
Kansallissosialisti ei koe velvollisuutta pakoksi vaan tekee työnsä tietäen, että hän työskentelee aidosti rakentaakseen parempaa yhteiskuntaa. Kumpikin sukupuoli kunnioittaa toista ja kumpaakin tarvitaan pyörittämään yhteiskuntaa. Kansallissosialistit pitävät oman kansansa jäseniä veljinään ja sisarinaan, tovereinaan. Kaikista ei ole toimimaan johtajina ja kestämään kovaa henkistä painetta, uhkailua ja kiristystä. He, jotka sitä parhaiten kestävät, ovat yleensä miehiä.
Kansallissosialismi ei hyväksy naiskiintiöitä, sukupuolten tasapäistämistä, feminismiä eikä heikkoja miehiä valtioiden johtoon. Rahan perään kumartavat ja loputtoman konsensushakuiset ihmiset ovat vaaraksi valtioiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa. Globaali finanssieliitti on tukenut heikkotahtoisten ja ahneiden ihmisten valtapyrkimyksiä tahallisesti tehdäkseen kansallisvaltioista heikkoja. Niiden sisäinen mädätystyö kulttuurimarxistisella propagandalla on edennyt jo sairaalloiseen vaiheeseen, sillä koko valtiojohto noudattaa eliitin käsikirjoitusta globalisaatiosta, jossa tavalliset valkoiset ihmiset ajetaan täydellisesti nurkkaan heidän kotimaissaan. Kaiken normaalin, luonnollisen ja vakiintuneen systemaattinen murskaaminen sekä vapaus ilman vastuuta eivät ole koskaan olleet sivistyneiden yhteiskuntien normaali tapa toimia.
Väestönvaihtoa vastaan on taisteltava suurella rintamalla ympäri länsimaita. Kun yhteiskunnan sielu on vapaa ja sen tulevaisuus näyttää vakaalta ja valoisalta, se voi löytää kadottamansa itsetunnon. Kun oman kansan edun ajaminen nähdään osana ihmisyyttä ja luonnollista toimintaa, olemme oikealla tiellä. Kun yhteiskunnan henkinen tila on parantunut pitkällisen lannistamisen tilasta, yhteisöllisyys voidaan saavuttaa. Ei siksi, että valtio niin määrää vaan sen vuoksi, että haluamme aidosti auttaa omaa kansaamme.
Kansallisuusaate tulee nousemaan ja voittamaan tieltään kaikki sen eteen kasatut esteet. Kaikista luontevin tapa harjoittaa kansallisuusaatetta on tehdä se kansallissosialismin kautta, joka ei tee kompromisseja totuuden kanssa.
”Kansallissosialismi – NYT” -artikkeleiden pohjana ja inspiraationa on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen poliittinen manifesti. Artikkeleiden tarkoituksena on osoittaa, että Pohjoismaiden kansalaisten etua ajava kansallissosialistinen, moderni, vahva ja kuitenkin moniääninen yhteiskuntamalli on saavutettavista, jos meillä on todellista tahtoa antaa kansallemme ja rodullemme sen ansaitsema arvostus ja huolenpito.
Meillä on myös valtava kapasiteetti kehittää kansaamme ja yhteiskuntaamme eteenpäin sen kaikilla osa-alueilla. Artikkeli on samalla viesti vihollisille siitä, ettemme siirry sivuun ikiaikaisilta asuinsijoiltamme emmekä ryhdy orjiksi omissa maissamme. Radikaali kansallismielinen ja kansallissosialistinen ajattelu nousevat ja ne ovat jo nyt valtavirtaa monissa länsimaissa.
Mikään ei voi pysäyttää aatetta, jonka aika on tullut!
Omana loppunoottina haluaisin todeta että vaikka tuo visio on upea ja saa kyynelen silmänurkkaan, niin se ei ole helppoa saavuttaa ja vaatikin Turnerin Päiväkirjojen kaltaisen kansannousun jotta maailma pelastuisi ja saavutettaisiin yhteiskunta jossa kaikilla on hyvä olla.
submitted by vastarintaonvapautta to Suomi [link] [comments]


Hanna Pakarinen - Se yksi ainoa - YouTube Agents - Surujen kitara ja Yksi ainoa ikkuna Yksi ainoa ikkuna - YouTube Agents / Esa Pulliainen - Yksi ainoa ikkuna (Instrumental ... Topi Sorsakoski & Agents: Yksi Ainoa Ikkuna - YouTube A. Järvinen - Yksi elämä Etcetera - Yksi ja ainoa - Szarvas Agents ja Jorma Kääriäinen - Yksi ainoa ikkuna Yksi Ja Ainoa

Yksi ja ainoa seksikumppani Keskustelu Anna

  1. Hanna Pakarinen - Se yksi ainoa - YouTube
  2. Agents - Surujen kitara ja Yksi ainoa ikkuna
  3. Yksi ainoa ikkuna - YouTube
  4. Agents / Esa Pulliainen - Yksi ainoa ikkuna (Instrumental ...
  5. Topi Sorsakoski & Agents: Yksi Ainoa Ikkuna - YouTube
  6. A. Järvinen - Yksi elämä
  7. Etcetera - Yksi ja ainoa - Szarvas
  8. Agents ja Jorma Kääriäinen - Yksi ainoa ikkuna
  9. Yksi Ja Ainoa

Provided to YouTube by Universal Music Group Yksi Ja Ainoa · Brädi · Sami Saari Näis Kengis ℗ 2012 Rähinä Records Released on: 2012-01-01 Composer Lyricist: ... Stereo: http://www.youtube.com/watch?v=LX6JiTHzqe8&fmt=18 Ähtärin Äijä. Albumilta In Beat (1986), tuottajana Pedro Hietanen, soolo Esa Pulliainen, rytmi Hans... 50+ videos Play all Mix - Agents ja Jorma Kääriäinen - Yksi ainoa ikkuna YouTube; Agents Live 2016 - Duration: 16:21. FinPappa 3,815 views. 16:21. Kari ... Provided to YouTube by Universal Music Group Yksi ainoa ikkuna · Topi Sorsakoski · Agents Kultaa ja timantteja - Topi Sorsakosken parhaat ℗ 2012 OY EMI Finla... Music video by Hanna Pakarinen performing Se yksi ainoa. (C) 2010 Sony Music Entertainment Finland Oy #HannaPakarinen #SeYksiAinoa #vevo #pop #vevoofficial Live at Laulava sydän Yksi elämä, huomaamatta se alkoi ja me toivomme ettei se päättyisi niin Yksi elämä, ei enempää Vain yksi elämä, ei juurikaan varaa virheisiin, aikaa suurille teoille jotka jäävät ... 50+ videos Play all Mix - Agents - Surujen kitara ja Yksi ainoa ikkuna YouTube Saija Tuupanen - Valkoinen ruusu ( Rajavaaran lava 12.7.2016 ) - Duration: 3:23. Kesailta 171,633 views Angelina Jordan - Bohemian Rhapsody - America's Got Talent: The Champions One - January 6, 2020 - Duration: 4:49. Clark Destry Recommended for you